Ars Poetica

Περὶ ποιητικῆς, Ars Poetica 1447a

  • Περὶ ποιητικῆς. 
  • Poetics
  • Runousoppi. Suom. Kalle Korhonen ja Tua Korhonen.  Teoks. Aristoteles: Aristoteleen runousoppi – opas aloittelijoille ja edistyneille. Teos, Helsinki 2012.
  • Runousoppi. Aristoteles teokset IX. Classica-sarja. Suom. Paavo Hohti. Gaudeamus, Helsinki 1997. 
  • Runousoppi. Suom. Pentti Saarikoski. Helsinki: Otava, Helsinki 1967.
  • Runousoppi. Suom. Johan Viktor Calamnius. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 1871.

1. LUKU: MIMESIS (1447a)

2. LUKU: MIMESIKSEN KOHDE

3. LUKU: MIMESIKSEN TAVAT

4. LUKU: RUNOUDEN JA TRAGEDIAN SYNTY JA KEHITYS

Ihmiselle on ominaista mimēsis

“Sillä jäljitteleminen/ esittäminen (μιμέομαι) on synnynnäistä ihmiselle heti lapsuudesta pitäen niin että ihmiset eroavat muista elävistä jäljittelykykyisimpinä (μιμητικός) ja oppivat ensiksi tekemään jäljittelemällä.”

“Lisäksi kaikki iloitsevat/nauttivat (χαίρω) esityksistä/ jäljittelystä.”

5. LUKU: KOMEDIA JA EEPOS

6. LUKU: TRAGEDIAN MÄÄRITELMÄ JA ELEMENTIT

Puhdustuminen – katharsis

“Tragedia on jäljittelyä/esitys (μίμησις) täydellistä suuruutta sisältävästä vakavasta toiminnasta (πρᾶξις). Sen kullakin osalla on kielellisesti soljuva muoto ja tekemällä eikä kertomalla, säälin (ἔλεος) ja kauhun (φόβος ) kautta se saavuttaa tunteiden (πάθημα) puhdistumisen (κάθαρσις).”

7. LUKU: TAPAHTUMIEN SOMMITTELU

8. JUONEN YHTENÄISYYS

9. RUNOUS JA HISTORIA

“Runoilijan tehtävä ei ole kertoa jo tapahtunutta vaan mikä on mahdollista (δυνατός) todennäköisyyden (εἰκός) tai välttämättömyyden (ἀναγκαῖον) mukaan. […] [Historia] kertoo tapahtuneesta, [runous] siitä mitä voisi tapahtua. Runous on siten historia filosofisempaa ja vakavampaa, sillä runous puhuu yleisestä, historia taas yksittäisestä.”

10. SUORAT JA TAITTEISET JUONET

11. KÄÄNNE (peripateia), TUNNISTAMINEN (anagôrisis) JA KÄRSIMINEN (pathos)

12. TRAGEDIAN RAKENNE

13. JUONESTA

14. PELKO JA MYÖTÄTUNTO

15. LUONTEENKUVAUS

16. TUNNISTAMISEN LAJIT

17. ESITYS JA JUONIRUNKO

18. SOLMIMINEN JA AVAAMINEN

19. AJATTELU (DIANOIA), KIELENKÄYTTÖ (LEKSIS)

20. KIELEN OSAT

21. NIMISANAT (ONOMA) JA METAFORAT

22. KIELENKÄYTTÖ JA KUVAKIELI

23. EEPOS JA TRAGEDIA: ORGAANISUUS, YLEISPÄTEVYYS, PÄÄJUONI

24. EEPOS JA TRAGEDIA: LAJIT, IHMETELTÄVÄ (thaumaston), VIRHEPÄÄTELMÄ, KIELENKÄYTTÖ

25. RUNOUDEN PUOLUSTUS

26. EEPOS JA TRAGEDIA: ESITYS (OPSIS)