Valitus dekaanillle

Valtiotieteellisen tiedekunnan dekaanille Hannu Niemiselle ja valmistelutyöryhmälle

Avoin julkinen valitus valtio-opin yliopiston lehtoraatin määräaikaisen tehtävän valmistelutyöryhmän esityksestä ja sen perusteluista

Valmistelutyöryhmän jäsenet: Yliopistonlehtori Antti Häkkinen (talous- ja sosiaalihistoria), apulaisprofessori Mervi Pantti (viestintä) ja professori Juha Herkman (viestintä). Sihteeri Minna Maunula.   

Arvoisa valtiotieteellisen dekaani ja määräaikaisen yliopistolehtorin toimen valmisteluryhmä.

Asia, josta valitetaan

Valmistelutyöryhmä on 19.6.2019 antamassaan esityksessään yksimielisesti esittänyt tohtori Maria Bäckin valitsemista valtio-opin yliopistolehtorin tehtävään allekirjoittaneen, Helsingin yliopiston valtio-opin dosentin, Markku Koivusalon sijaan ja siitä huolimatta, että Koivusalo on dosenttina ja muiltakin meriiteiltään pätevämpi toimeen.  Myös Bäckin nimityksen tehnyt varadekaani Mykkänen on todennut Koivusalon olevan kiistämättä muodollisesti paljon pätevämpi kuin Bäck, mutta varadekaani ei ole palauttanut asiaa valmisteluun, koska valitsijaryhmä oli ollut yksimielinen ja kriteerinä oli käytetty ”sisällöllistä” sopivuutta. Tietääkseni tässä vaiheessa keskusteluun on osallistunut myös tieteenalavastaava Johanna Jääsaari, jonka kuitenkin piti olla haun arvioinnissa esteellinen ja jolloin valinnassa on tapahtunut myös selkeä muotovirhe.

Valituksessa osoitetaan, että päätös on perustelematon ja todistusaineiston valossa virheellinen sekä ratkaisevan kriteerin ja sitä edeltäneen hakijoiden ansioiden vertailun osalta koskien kymmentä kriteeriä:

1) dosentuuria; 2) julkaisuja; 3) tutkimusrahoitusta; 4) muuta tieteellistä tuotantoa; 5) kansainvälisyyttä; 6) kolmatta sektoria ja yhteiskunnallista vaikuttavuutta  7) profilointia, joka perustuu ikäsyrjintään sekä tehtävän kannalta tärkeimpiä 8) opetuskokemusta ja oppimateriaalia 9) ohjauskokemusta ja 10) itse tehtävän sisältöä.

Näiden kriteerien osalta valitsijaryhmä on järjestelmällisesti suurennellut Bäckin ansioita ja vähätellyt Koivusalon ansioita. Erityisen vakavia ovat suoranaiset virheet, joissa puuttuvia julkaisuja tai opintoja on lisätty Bäckin ansioihin.  

Valinta perustuu Koivusalon selkeään syrjintään. Valitsijaryhmä itse mainitsee erityisesti iän, mutta myös persoona ja sukupuoli ovat voineet olla mahdollisia syitä. Ennen kaikkea valinnassa on rikottu räikeästi tieteellisen toiminnan etiikan mukaisia arviointikriteerejä.

Allekirjoittanut pyytää dekaania oikaiseman päätöksen tai palauttamaan sen uudelleen käsittelyyn uudelle esteettömälle, mutta valtio-opin ja hallinnon alaa tuntevalle valitsijaryhmälle.

Ratkaiseva kriteeri

Ratkaisevana kriteerinä valmistelutyöryhmälle on ollut, että ryhmän näkemyksen mukaan Maria Bäckin tutkimus- ja opetusprofiili vastaa paremmin hakuilmoituksessa määriteltyjä tehtävän sisällöllisiä kriteereitä ja että hänellä on parempi kyky opettaa opintojaksoja, jotka käsittelevät politiikan, hallinnon ja organisaatioiden teoriaa ja tutkimusta.

Kyseessä on täysin virheellinen väite, jonka valitsijaryhmä, jossa ei ollut yhtään politiikan tai hallinnon asiantuntijaa, perusti näemmä pelkästään sille mitä tietyt sanat toivat heidän mieleensä tuntematta tai tutustumatta itse asiaan tai sisältöihin, joihin kuitenkin viittasivat.  Bäck on toki opettanut ja tutkinut poliittista luottamusta ja osallistumista, mutta keskittynyt lähes pelkästään näihin osa-alueisiin ja vielä hyvin kapea-alaisen käsitteistön ja käsittelyn kautta.  Tämä ei missään nimessä vastaa sisällöllisesti paremmin ”politiikan, hallinnan ja organisaation teoriaa ja tutkimusta”, jota Koivusalo on todistettavasti opettanut sekä laajemmin että yksityiskohtaisemmin sisältäen erityisesti myös politiikan teorian ja hallinnon kursseja. Samoin Koivusalo on todistettavasti aikaisemmin opettanut yliassistenttina juuri Helsingin yliopistolla tehtävän alueeseen edelleen kuuluvia erityisiä kursseja kuten poliittista päätöksentekoa Euroopan unionissa toisin kuin Bäck. Koivusalo on myös opettanut hallinnon kursseja ja erityisesti politiikan ja hallinnon teorian kursseja, toisin kuin Bäck.

Tehtävänmäärityksessä mainitut politiikan, hallinnan ja organisaatioiden teoriat ja tutkimus kuuluvat myös sisällöllisesti vahvemmin Koivusalon tutkimusprofiilin kuin Bäckin, jonka tutkimus on keskittynyt mittaamaan samalla menetelmällä samalla tavoin käsitteellistettyjä poliittisen luottamuksen ja osallistumisen muotoja. Haluamatta mitenkään vähätellä Bäckin ansioita tämän tutkimuskysymyksen käsittelyssä, ja varmasti Bäck on tässä suhteessa erittäin ansiokas, on kuitenkin absurdia tai paremminkin tietämätöntä väittää, että se antaisi sisällöllisesti paremman kyvyn opettaa hakemuksessa mainittuja laajaan tehtävänalaan kuuluvia lukuisia teemoja, joita Koivusalo on tosiasiassa opettanut ja tutkinut. 

Valitsijaryhmän väite Bäckin opetus- ja tutkimusprofiilin paremmasta sisällöllisestä sopimisesta tehtävässä haettuun opetukseen, ei siis yksinkertaisesti pidä paikkaansa vaan hakijat on ”profiloitu” tässä suhteessa mielivaltaisesti ja virheellisten mielikuvien perustalta tutustumatta kunnolla heidän opetus- tai tutkimushistoriaansa tai varsinkaan niiden sisältöihin.

Miksi julkinen valitus?

Huomautan, että olen 25 vuotta jatkuneella akateemisella tutkimus- ja opetusurallani hakenut useita eri tehtäviä ja minusta on annettu lukuisia lausuntoja. Silloin kun ei itse tule valituksi, asia tietenkin harmittaa ja valintakriteereiden painotus on aina hieman tulkinnanvaraista. En ole kuitenkaan kohdannut aikaisemmin näin puolueellista ja jopa täysin virheellistä hakijoiden vertailua ja annettujen kriteereiden täysin mielivaltaista tulkintaa vastaamaan ennakkoluuloja hakijoista. En ole myöskään aikaisemmin kohdannut näin suoraa ansioiden vääristelyä ja jopa valitun henkilön ansioiden vilpillistä osittaista kaksinkertaistamista.   

Tämän takia olen päättänyt valittaa kyseisestä esityksestä. Nykyisin kun yliopisto ei ole enää virkajärjestelmässä valitukselle ja oikaisupyynnöille ei ole selkeää ohjeistusta eikä institutionalisoituja kanavia. Tiedän myös, että pelkällä oikaisupyynnöllä ei ole menestymisen mahdollisuutta työnantajan saadessa valita tehtäviin suhteellisen mielivaltaisesti kenet tahtoo. Tosin syrjintä työhönotossa iän perusteella on edelleen kielletty ja tehty rangaistavaksi Suomen rikoslaissa. Oikeustoimien aloittaminen määräaikaisen tehtävän täytöstä olisi kuitenkin kohtuuton prosessi. Mutta kun määräaikaistenkin tehtävien täyttöön asetetaan kriteereitä ja valmistelutyöryhmiä, niin katson aiheelliseksi valittaa esityksestä, jossa valmistelutyöryhmä ei ole tutustunut kunnolla kummankaan hakijan tuotantoon tai varsinaisiin sisältöihin ja jossa kriteereitä on tulkittu tosiasioiden vastaisesti toista hakijaa suosien ja toista syrjien. Koska institutionaalisia takuita valitukseeni reagoinnista ei ole, aion julkisen järjen käytön ja argumentaation puolustajana tehdä valituksestani vähintään julkisen herättääkseni asiasta edes keskustelua.

Valituskirje julkaistaan omalla tutkimus- ja opetussivustollani ja toivoisin valitsijaryhmältä vähintään selkeämpää määritystä ”politiikan, hallinnan ja organisaatioiden teorioiden ja tutkimuksen” sisällöistä, joita olen itse tutkinut ja opettanut hyvin laaja-alaisesti yli 20 vuotta. Ja selvitystä siitä, miten Bäckin sosiaalista luottamusta ja poliittista osallistumista valmiista aineistoista mittaaman pyrkivä tutkimusprofiili vastaa sisällöllisesti paremmin politiikan, hallinnan ja organisaatioiden teorioita tai sen hyvin laajaa tutkimuskenttää.

Haluan myös kannanoton siitä, miten tiedekunta suhtautuu valituksessa osoitettuihin suoriin virheisiin ja ansioiden vääristelyihin hakemusten käsittelyssä. 

Tieteenalan tila ja määritykset

Olen myös huolissani politiikan ja hallinnon tutkimuksen ja opetuksen tilasta, jos sen sisällöt voidaan määrittää näin omituisesti ja kapeasti valmisteluryhmän osalta, joka koostui sosiaalihistorioitsijasta ja kahdesta viestinnän professorista. Selkeästi heillä ei ole ollut asiantuntemusta politiikan ja hallinnon tutkimuksen alasta, teoriasta tai perinteestä.  He ovat takertuneet sanoihin poliittinen osallistuminen, sosiaalinen luottamus, tilastolliset menetelmät ja tutustumatta sisältöihin esittäneet sitten omat ennakkoluulonsa ja ensivaikutelmansa ikään kuin sisällöllisinä kriteereinä.

Palaan kysymykseen sisällöistä vielä valituksen lopuksi ja olen myös valmis käymään laajemminkin julkista ja tieteellistä keskustelua valitsijaryhmän kanssa näiden sisältöjen määrityksestä vaikkapa politiikan ja hallinnon alan ammattilehdissä.

Mutta huomautan tätä ennen ehdokkaiden vertailussa tehdyistä kummallisuuksista ja aivan suorista virheistä koskien yleisiä muodollisia meriittejä. Tämän virheellisen vertailun perusteella Koivusalon kiistattomasti parempi muodollinenkin pätevyys saatiin esitetyksi ikään kuin samanarvoisena Bäckin kanssa, jotta sisältöjä koskevasta mielivaltaisesta päätöksestä saatettiin tehdä ratkaiseva.

Hakemusdokumentit

Koivusalolla ei ollut alun perin valitusta tehdessään Bäckin ansioluetteloa tai julkaisuluetteloa, jota hän pyysi sekä valitsijaryhmältä että Bäckiltä itseltään. Bäckillä itsellään ei ole velvollisuutta toimittaa Koivusalolle näitä dokumentteja, mutta tiedekunnalla on. Dokumentit toimitettiin tiedekunnan puolusta lopulta Koivusalolle valituksen tekemisen jälkeen vasta 14.8.2019. Dokumentit puoltavat Koivusalon valitusta ja tuovat esiin vielä räikeämpiä virheitä valitsijaryhmän tulkinnoissa.

Koivusalon omat ansiot on täysin julkisesti esitetty ja dokumentoitu tämän omalla opetus- ja tutkimussivustollani. Koivusalon dokumentit on myös tehty TENKin ansioluettelomallin, Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisutyyppiluettelon ja yliopiston esittämien portfoliomääritysten mukaisesti. Bäckin osalta ainoastaan julkaisuluettelo vastaa vaadittua muotoa, mutta siinäkin on täysin TENKin ohjeiden vastaisesti (vilpillisestikö?) ilmoitettu julkaisemattomia esitelmiä artikkeleina ammatillisissa lehdissä. Muutenkin Bäckin hakemusasiakirjoissa ansiot on ylimalkaisesti esitetty ilman kunnollista dokumentaatiota tai viitettä dokumentaatioon ja niistä puuttuu itse hakemusilmoituksessa vaadittujen seikkojen dokumentointia. Valitsijaryhmällä oli kuitenkin ollut huomauttamista Koivusalon TENK:in mallin mukaisesta ansioluettelosta. Ansioluettelomallien korostuksella pyritään juuri vahvistamaan hakijoiden yhdenvertaista kohtelua mikä ei tässä tapauksessa ole toteutunut.

Koivusalolle on kertynyt yli kahdenkymmenen vuoden ajalta erityisesti opetusansioita siinä määrin, ettei niiden kaikkien luettelointi ole mahdollista ansioluettelossa tai tutkimus- ja opetustoiminnan sivumäärällisesti rajatuissa esityksessä. Siksi Koivusalo viittaasi myös omalla sivustollaan oleviin tarkempiin avoimiin dokumentaatioihin digitaalisina liitteinä. Valmisteluryhmän jäsenet eivät tutustuneet näihin liitteisiin edes haun viimeisessä vaiheessa, jossa kyse oli enää kahden hakijan, Bäckin ja Koivusalon vertailustani. Vaikuttaa myös siltä, ettei valintaryhmä ole tutustunut Koivusalon lähettämiin opetus- ja tutkimusportfolioihin.

Oudolla tavalla valinnoissa yleisesti käytetyt ansioiden kriteerit ovat valintaryhmän osalta joko unohtuneet kokonaan tai vääristyneet siltä osin, kun ne puoltavat objektiivisesti Koivusaloa.

Käykäämme näitä kohta kohdalta lävitse.

1) Dosentuurin merkitys

Markku Koivusalo on valtio-opin dosentti Helsingin yliopistossa.  Dosentuurin vaaditaan väitöskirjan lisäksi eri aihealuetta (kuin väitöskirja) käsittelevä ja toista itsenäistä väitöskirjaa vastaavaa tuotantoa sekä hyväksi todettua opetustaitoa. Koivusalon dosentuurilausunnoissa, joita toki valintaryhmä ei ole nähnyt, korostetaan juuri hänen osaamista tehtävän sisällöllisten kriteerien alueella eli politiikan ja hallinnon teorian ja tutkimuksen opetuksessa.

Maria Bäck ei ole dosentti Helsingin yliopistossa tai missään muuallakaan, mutta dosentuuria ei ole huomioitu lainkaan Koivusaloa tukevana ansiona. Ei myöskään Koivusalon antamaa lausuntoa toisesta dosentuurista tai väitöskirjaohjausta, joihin Bäck ei ole vielä ei-dosenttina pätevä.

Bäckillä ei ole dosentuuriin vaadittavia ansioita. Bäckin tuotannosta ei löydy väitöskirjan lisäksi toista aihealuetta käsittelevää toista itsenäistä väitöskirjaa vastaava määrää itsenäisiä julkaisuja. Päinvastoin Bäckillä on vain yksi itsenäinen kotimainen refereeartikkeli ja kaikki muut Bäckin refereeartikkelit ovat yhteisjulkaisuja. Bäck on myös keskittynyt julkaisemaan samalta aihealueelta samanlaisella analyysillä tehtyjä artikkeleita kuin hänen sosiaalista luottamusta ja pääomaa sekä poliittista osallisuutta valmiista tietoaineistoista mittaamaan pyrkivä väitöskirjansa käsitteli. Bäck viittaa samoihin peruslähteisiin, eikä Bäckin julkaisuhistoriassa ole selkeää osoitusta toisenlaisesta metodista, toisenlaisesta aiheesta, toisesta kysymyksenasettelusta tai lähestymistavasta. Todettakoon vielä, että verrattuna Koivusalon sisällöllisesti todella laajaan ja monipuoliseen tuotantoon, Bäck edustaa erittäin kapealaista tutkimusprofiilia. 

Dosentuuriin kuuluu myös hyväksytty opetusnäyte. Vaikka haussa ei järjestetty erillistä opetusnäytettä, yleensä lehtoreilta vaaditaan, että nämä ovat antaneet ainakin jossain vaiheessa hyväksytyn opetusnäytteen. Bäckin hakemuspapereissa ei ole mitään mainintaa mistään hyväksytystä opetusnäytteestä.

2) Tutkimusrahoitus

Kun Koivusalo haki viimeksi valtio-opin yliopistolehtorin sijaisuutta, hän oli myös viimeisten lähes tasavertaiseksi katsottujen hakijoiden joukossa. Tällöin arviointiryhmä esitti tehtävään Johanna Jääsaarta vedoten erityisesti hankitun ulkopuolisen tutkimusrahoituksen määrään.

Tällä kertaa ulkopuolinen tutkimusrahoitus, henkilökohtaisesti tai yhdessä haettu, ei kuitenkaan ollut lainkaan kriteeri, koska Koivusalolla oli sitä huomattavasti enemmän (henkilökohtainen 77 500€) kuin Bäckillä, jolla on ollut yksi Åbo Akademia Stiftelsenin kuuden kuukauden apuraha, jonka summa jälleen puuttuu hakupapereista.  

Myöskään yhteisiä tutkimusprojekteja, näissä hankittua yhteisrahoitusta (Koivusalolla noin miljoona, josta oma osuus noin viidennes), näiden aihealueita tai sisältöjä ei huomioitu lainkaan. Koivusalo on ollut kolmessa eri aihealueita käsittelevässä Suomen akatemian suuressa projektissa ja erityisesti hallinnan muutokseen keskittyvän ja vahvasti kilpaillun Suomen akatemian Valta Suomessa -projektissa myös keskeinen hakemuksen tekijä. Lisäksi Koivusalolla on ollut useita henkilökohtaisesti rahoitettuja omia tutkimusprojekteja. 

Bäck ilmoittaa toimineensa useissa projekteissa ja mm. Suomen akatemian rahoittamana, mutta ei mainitse hakemuksen vaatimusten tavoin mitkä projektit ovat kyseessä, ja mikä tämän oma osuus niissä on ollut.

3) Julkaisut

Valitsijaryhmä itsekin toteaa, että Koivusalolla on selkeästi enemmän sekä refereejulkaisuja että muita julkaisuja. Huomautettakoon myös, että ne käsittelevät sisällöllisesti enemmän ja laajemmin politiikan ja hallinnon ja organisaation teoriaa ja tutkimusta. Koivusalon julkaisuista ainoastaan italiaksi ilmestynyt ja Helsingin yliopiston valtio-opin painopistealueelle kuuluva artikkeli esitettiin kansainvälisenä ja jostain syystä Koivusalon englanninkielisetkin julkaisut esitettiin virheellisesti suomenkielisinä pyrkimyksenä painottaa Koivusalon julkaisujen kotimaisuutta ja samalla ohittaen niihin tehdyt kansainväliset viittaukset.

Bäck taas haluttiin esittää kansainvälisempänä julkaisijana, vaikka tällä ei ole yhtä ainoata itsenäistä kansainväistä julkaisuja vaan kaikki ovat yhteisjulkaisuja. Muutenkin Bäckillä on vain yksi (1) itsenäinen refereeartikkeli ja kaikki muut ovat yhteisartikkeleita, joista ei käy selväksi, onko Bäck ollut ykkös- vai kakkoskirjoittaja ja mikä on ollut tämän oma kontribuutio. Viimeisimmässä julkaistussa referee artikkelissa Bäck on viimeiseksi mainittu tekijä kolmestatoista (13) kirjoittajasta. Kaikki Bäckin artikkelit käsittelevät lähes samoja teemoja uudestaan samalla metodilla hieman kysymyksen kohteita ja tietoaineistoja vaihdellen.

Valintaryhmä väittää täysin virheellisesti Bäckillä olevan 14 ammattiyhteisölle suunnattua julkaisua. Bäckin julkaisuluettelossa kohtaan D (artikkelit ammattilehdissä) on merkitty 14 julkaisematonta konferenssiesitelmää, joista useimmat jälleen yhteisesitelmiä ja yksi ryhmäesitys. Nämä eivät lainkaan kuulu julkaisuluetteloon. Koivusalolla on konferenssiesitelmiä 69, mutta hän ei ole yrittänyt esittää niitä ammattilehdissä julkaistuna artikkeleina.  Jos Bäckin osalta kyse on vilpin sijaan ollut vahingosta, olisi ainakin valitsijaryhmän tullut korjata tämä eikä nostaa sitä Bäckin ansioksi.

Bäckillä ilmoitettiin olevan kolme monografiaa. Yksi on Åbo Akademin laitossarjan lisensiaattitutkielma, toinen Åbo Akademin julkaisema väitöskirja. Valitsijaryhmä mainostaa erityisesti Bäckin kolmatta tänä vuonna julkaistua monografiaa. Kyse ei ole kuitenkaan Bäckin kirjoittamasta itsenäisestä uudesta monografiasta kuten valitsijaryhmä haluaa esittää vaan valtiovarainministeriön julkaisusarjassa julkaistusta loppuraportista, jossa on yhteensä 22 kirjoittajaa ja jossa Bäck on ollut toinen toimittaja. Bäckilla on siinä ainoastaan yksi ja jälleen samaa jo väitöskirjansa aihetta koskeva oma artikkeli. Samalla logiikalla Koivusalon tänä vuonna julkaisema huomattavasti pidempi, laajempi ja enemmän politiikan ja hallinnon teoriaa käsittelevä esitelmä olisi pitänyt mainita itsenäisenä monografiana. Myös Koivusalon palkittu laudaturin pro gradu, joka vastaa lisensiaattityötä olisi pitänyt mainita erillisenä monografiana, kun kerran sekä aihealueeltaan ja sisällöltään huomattavasti suppeampi Bäckin lisensiaattityö on mainittu erillisenä monografiana.  Koivusalon väitöskirja on taas julkaistu erikseen tieteellisellä kustantajalla ja sen kaksi painosta on myyty loppuun.

Suoraan vääristelemällä Koivusalon ja Bäckin julkaisuja ja tietenkin tutustumatta ollenkaan niiden sisältöön valitsijaryhmä esittää, että hakijat olisivat tasavahvoja, sillä vaikka ”Koivusalolla on enemmän julkaisuja, Bäckin julkaisutoiminta painottuu väittelyn jälkeiselle ajalle ja on kansainvälistä.” Tämäkään ei pidä paikkansa, tarkalleen ottaen Koivusalolla ja Bäckillä on yhtä monta kansainvälistä refereeartikkelia, mutta Koivusalolla kaikki ovat itsenäisiä, Bäckillä yhteisartikkeleita. Itse asiassa Koivusalolla on jopa yksi enemmän, koska yksi alun perin suomenkielinen refereeartikkeli on käännetty myös englanninkieliseen julkaisuun. Bäckillä ei ole yhtään ainoata itsenäistä kansainvälistä artikkelia. Valitsijaryhmä esittää myös täysin virheellisesti, että Koivusalolla ei olisi refereeartikkeleita väitöksen jälkeen. Tai että se, että Koivusalolla on rutkasti enemmän väittelyä edeltäviä julkaisuja kuin Bäckillä, joka on taas väitöskirjansa jälkeen julkaissut samasta väitöskirjansa aiheesta yhteisjulkaisuja, tekisi Bäckin julkaisuista jotenkin parempia tai tieteellisesti pätevämpiä. Koivusalon väitöskirjan jälkeiset julkaisut ovat kaikki eri aiheista ja hän on jatkuvasti julkaissut uusista aiheista uusia artikkeleita toisin kuin Bäck.

4) Tieteelliset konferenssiesitelmät

Tehtävän valintakriteereissä ilmoitettiin, että huomioon otetaan tieteellisten julkaisujen lisäksi muut tutkimustulokset, joilla on tieteellistä arvoa. Yleensä näihin luetaan tieteelliset esitelmät ja konferensseissa pidetyt paperit. Valintaryhmä ei ole huomioinut näitä lainkaan. Miksi? Koska Koivusalolla on 25 kansainvälistä englanninkielistä konferenssiesitelmää, jotka kaikki ovat eri aiheista ja osa on kutsuttuja, yhdessä hän on ollut pääpuhujana. Lisäksi neljässä kansainvälisessä konferenssissa hän on ollut diskutanttina. Kotimaisia esitelmiä Koivusalolla on 40, useimmat kutsuttuja ja taas kaikki eri aiheista. Bäckillä on 14 esitelmää, joista viittä lukuun ottamatta kyse on jälleen yhteisesitelmistä, yhdessä on kyse kuuden hengen ryhmäesityksestä. Bäck on kuitenkin esittänyt nämä kaikki virheellisesti ammattiyhteisölle suunnattuina julkaisuina.

5) Kansainvälisyys, ulkomailla vierailut, suhteet ja konferenssitoiminta

Erityisen outoa on yritys tehdä Bäckistä kansainvälisemmin suuntautunut tutkija, vaikka tosiasiassa Koivusalolla on enemmän kansainvälisiä konferenssiesitelmiä ja tämä on ollut pitempään ulkomailla vieraileva tutkijana ja valitsijaryhmäkin myöntää, että Koivusalolla on lukuisia kansainvälisiä kontakteja. Tosin lisäten vähättelevästi, että lähinnä Italiaan. Tämä siitä huolimatta, että Koivusalo kertoi myös anglosaksisista ja slaavilaisista edelleen aktiivista henkilökohtaisista kontakteistaan haastattelussa ja mainitse näiden lisäksi projektien kautta olleensa myös lukuisissa kontakteissa myös Ranskaan ja Saksaan ja muualle Eurooppaan, mutta että näitä kaikkia Koivusalo ei ole enää jälkeenpäin pitänyt yllä.  Bäckin kontakteista ei puhuta mitään, sanotaan vaan, että hänellä on kansainvälistä kokemusta riittävästi. Lukuun ottamatta Bäckin kahden viikon vierailua Bergenin yliopistossa Bäckin hakupapereissa ei ole mitään mainintaa kansainvälisistä yhteyksistä, eikä valitsijaryhmä ole lisännyt Bäckin kansainvälisen kokemuksen perään, lähinnä Norjassa.  

Vielä oudompaa on, ettei tässä yhteydessä oteta ollenkaan esiin järjestettyjä konferensseja.

Koivusalo on ollut järjestämässä neljää kansainvälistä konferenssia ja kahta kotimaista. Lisäksi Koivusalolla on julkisia keskusteluja ja useita mediaesiintymisiä. Koivusaloa on haastateltu espanjalaisiin ja saksalaisiin lehtiin ja Koivusalo kertoi haastattelussa seuraavaksi Kroatian television tulevan haastattelemaan häntä. Miten ihmeessä valitsijaryhmä pitää Bäckiä ikään kuin kansainvälisemmin suuntautuneena tutkija pelkästään sen takia, että tällä on viime vuosilta englanninkielisiä yhteisjulkaisuja samasta aiheesta ja kokonaisuudessaan sama määrä kuin Koivusalolla, jolla on lisäksi huomattavasti enemmän kansainvälisiä esitelmiä ja toimintaa.

6) Kolmas sektori ja yhteiskunnallinen vaikutus

Bäckin kohdalla mainitaan, että yliopiston kolmatta tehtävää on hoidettu riittävästi. Koivusalon taas sanotaan saaneen kokemusta myös yhteiskunnallisena vaikuttajana. Esityksen mukaan näyttäisi kuin Bäck olisi ollut tässä aktiivisempi, mikä ei pidä paikkaansa. Koivusalo on johtanut tieteellistä seuraa 10 vuotta ja ollut sen hallituksessa 20 vuotta ja hankkinut noin puoli miljoonaa (435 950€) euroa rahoitusta tieteelliseen julkaisemiseen ja tapahtumien järjestämiseen. Koivusalo on toiminut asiantuntijana ja refereenä tieteellisille kustantamoille, toiminut tieteellisen lehden toimitusneuvostossa yli 20 vuotta ja toiminut refereenä useille tieteellisille lehdille, myös kansainvälisille. Koivusalolta löytyy lukuisia julkisia esiintymisiä ja keskustelutilaisuuksia. Koivusalon dosentuurilausunnossa tätä luonnehdittiin erityisesti myös yhteiskunnallisesti vaikuttavaksi tutkijaksi. Bäck on toki myös toiminut refereenä lehdille, osallistunut keskustelutilaisuuksiin ja antanut haastatteluita, mutta edelleen Bäckiltä on mahdotonta löytää Koivusalon yhteiskunnallista vaikuttavuutta vastaavaa määrää toimia.

7) Iän perusteella tehtyyn välittömään syrjintään perustuva ”profilointi”

Valitsijaryhmä on rakentanut hakijoista kuvitteelliset profiilit, joissa Koivusalon sanotaan edustavan ”vanhemman tyylistä tutkijaa”, jolla on paljon julkaisuja ennen väitöskirjaa, mutta on keskittynyt sen jälkeen ei-referoituihin artikkeleihin ja tehnyt paljon opetusta. Se, että Koivusalo on tehnyt viime aikoinakin hyvin paljon opetusta, esitetään ikään kuin huonona asiana, vaikka tehtävän määrityksessä etsittiin ennen kaikkea opetuskokemusta ja -kykyä.

Koivusalon väitetystä ”vanhemmasta” tyylistä eroavana vasta väitöskirjan jälkeen ahkerammin julkaiseva Bäck olisi ikään kuin nuoremman tyylinen tutkija. Tämä ei pidä paikkansa, Koivusalolla on refereeartikkeleita väitöskirjan jälkeen ja kaikki Koivusalon väitöskirjan jälkeiset artikkelit käsittelevät eri aiheita. Bäck on keskittynyt tekemään väitöskirjansa aiheesta yhteisartikkeleita. Kumpi tässä on uudistuva ja uusiin suuntiin suuntautuva tutkija? Koivusalon viimeisin julkaisu ei tosin ole refereeartikkeli, koska se oli kutsuttu palkintojuhlaesitelmä, jossa Koivusalo, joka ei ole aikaisemmin kirjoittanut Marxista käy nyt läpi lähes koko Marxin tuotannon ja vaikutuksen.

Koivusalo ei maininnut ansioinaan prosessissa olevia tai keskeneräisiä käsikirjoituksia, eikä kansainvälisten artikkelien tai monografioiden käsikirjoituksia, vaikka puhuikin haastattelussa keskeneräisistä projekteistaan. Koivusalon ymmärryksen mukaan vertailu pitää tehdä aktuaalisesti jo olemassa olevien asioiden osalta. Valitsijaryhmä kuitenkin vetoaa Bäckin prosessissa oleviin töihin ja pitää tätä profiililtaan (nuorempi) ikään kuin potentiaalisesti tuottavampana. Koivusalon suurempi “akateeminen pääoma” häviää näin valitsijaryhmän subjektiiviselle arviolle Bäckin “inhimillisestä pääomasta” ja siihen sisöltyvistä “odotuksista”, joka perustuu kuitenkin vain siihen, että Bäckin persoona miellytti enemmän valitsijaryhmää.

Koivusalon tutkijaprofiili on toki siinä erilainen, että Koivusalo suuntautuu aina uusiin asioihin ja on huomattavasti huolellisempi ja tarkempi tutkimuksissaan. Silloin kun Bäck ja Koivusalo viittaavat samoihin tekijöihin kuten vaikkapa Tocquevilleen, niin Bäck viittaa ylimalkaisesti englanninkieliseen käännökseen ilman sivunumeroita ja hieman väärin, joka kertoo, että viittaa itse asiassa jonkun sekundäärilähteen kautta ja yrittää peittää tämän. Muutenkin Koivusalolla on huomattavasti parempi lähdekritiikki ja tarkempi käsitteiden määritys. Erityisesti politiikan teorian käsitteitä Bäck käyttää luvattoman ylimalkaisesti ja anakronistisesti. Koko valitsijaryhmän kuvitteellinen vanhan ja uuden tyylin profilointi ei tarkoita mitään muuta, kun sitä, että valitsijaryhmän mukaan nuorempi Bäck tulisi valita vanhemman ja osaavamman Koivusalon sijaan.

Silloin kuin tehtävänmäärityksessä tehtävää ei ole erityisesti perusteltu nuoremman tutkijan tehtävänä tällainen ikäprofilointi on työhönotossa täysin kiellettyä.

Kyseessä on puhdas ikään perustuva syrjintä, joka on selkeästi kielletty yhdenvertaisuuslaissa ja on työhönotossa jopa rangaistavaa Suomen rikoslain mukaan (Rikoslaki 1889/39 luku 47, §39.)

Koska Koivusalolla on selkeästi pitempi akateeminen työkokemus, on valitsijaryhmä, jostain syystä päättänyt pitäytyä vain väitöskirjan jälkeiseen kokemukseen. Tältä osin valitsijaryhmä korostaa, että Bäckillä on ”selkeä ja tiivis postdoc-kausi, joka rakentuu tutkimuksellisesti tärkeiden teemojen ympärille ja on ollut tuottoisa”. Bäckin hakemusasiakirjat eivät tue mitenkään väitettä. Bäckillä on lyhyitä pätkiä ja myös kokonaan puuttuvia jaksoja. Bäck tosin on esitetty näissä post-doc tutkijana, kun taas Koivusalo jostain syystä ei ole esitetty post-doc tutkijana vaan projektitutkijana.

8) Opetuskokemus ja -kyky sekä tuotettu oppimateriaali

Tehtävän määritelmän mukaan keskeistä piti olla kyky opettaa politiikan, hallinnan ja organisaatioiden teoriaa ja tutkimusta. Tehtävän määritelmässä ei lukenut mitään siitä, onko julkaissut ennen vai jälkeen väitöskirjan ja pitääkö olla vanhempi tai nuorempi. Hakijoiden vertailussa valitsijaryhmä kuitenkin esittää Bäckin opettaneen useassa eri yliopistoissa ns. substanssikursseja sosiaalisen pääoman ja luottamuksen sekä poliittisen käyttäytymisen ja osallistumisen alueilta eli samoista teemoista, joista hän on tehnyt väitöskirjansa ja kaikki julkaisunsa. Todellisuudessa Bäck on opettanut yhdessä dosentti Lauri Rapelin kanssa yhtä poliittista osallistumista käsittelevää kurssia Helsingin yliopistossa kaksi kertaa. Yksin hän on opettanut vain yhden kurssin kaksi kertaa (2011/2014) Åbo Akademiassa sosiaalisesta pääomasta ja demokratiasta ja yhden kurssin kansainvälisestä politiikasta (2011), jonka laajuutta hän ei mainitse. Lisäksi Bäck on pitänyt kaksi vierailuluentoa sosiaalisesta pääomasta. Bäckin substanssiopetus supistuu todella pieneksi. Bäck mainitsee myös kaksi tutkimuskurssia, mutta ei mainitse lainkaan, että ainakin toisella hän on ollut vain yksi neljästä järjestäjästä. Yhteis- tai ryhmäluennoista olisi syytä mainita muutkin niiden pitäjät eikä yrittää laittaa niitä vain omiin nimiinsä.

Bäck on antanut yhteensä noin 300 tuntia lähiopetusta. Koivusalo on antanut lähiopetusta vuodesta 1995, joka vuosi ja tuntimäärä on Bäckiin verrattuna moninkertainen. Valmisteluryhmäkin myöntää, että Koivusalolla on erittäin laaja opetuskokemus sekä perus- että jatko-opintokursseilla. Esityksessä Koivusalon kuitenkin virheellisesti esitetään antaneen opetusta vain vuoteen 2013, vaikka Koivusalo on opettanut joka vuosi vuoteen 2019. Koko hänen dosenttiopetuksensa on jätetty pois, ja koska Koivusalon kaikkea opetusta olisikin ollut vaikea esitellä, on otettu vain muutamia aiheita ja kursseja ja strategisesti jätetty pois myös kaikki hallinnon kurssit. Esityksessä kyllä mainitaan, että Koivusalo on valmistellut yli 10 itsenäistä luentokurssia (itse asiassa niitä on 15), mutta ei kerrota, että useat niistä ovat jatkuneet yli 10 kertaa, joista jokainen voitaisiin siis taas laskea uudeksi kurssiksi, jos Bäckin samasta aiheesta pitämät kurssit lasketaan erillisiksi. Mainitaan myös Koivusalon 30 erillistä luentoa, joita itse asiassa on 40. Sen sijaan ei mainita lainkaan 17:ää eri valtio-opin kurssikokonaisuutta, joissa Koivusalo on ollut opettajana vaan valikoidaan sieltä muutamia. Kokonaisuudessaan Koivusalon opetuskokemus, sen laajuus ja kattavuus on aivan ylivoimainen verrattuna Bäckiin, jos valitsijaryhmä olisi tutustunut asiaan kunnolla.   

Valitsijaryhmäkin joutuu toteamaan, että Koivusalo on opetuskokemuksen määrässä Bäckiä kokeneempi, mutta ei mainitse, että myös laajuudessa ja juuri koskien ”politiikan, hallinnan ja organisaatioiden teoriaa ja tutkimusta”. Bäckin sanotaan opettaneen kvantitatiivisia menetelmiä useilla kursseilla, mutta Bäckin hakemuksessa maitaan yksi kvalitatiivisten menetelmien kurssi, jota Bäck on pitänyt kaksi kertaa (2016-2017). Koivusalon kohdalla saman aiheen kursseja ei ole lueteltu erikseen. Esityksessä väitetään virheellisesti, ettei Koivusalo puhu mitään metodologisesta opetuksesta, vaikka hän on esitellyt sitä opetusportfoliossaan, on opettanut metodikurssia tutkielmien ja erityisesti pro gradujen tekoon ja kertoi myös haastattelussa metodiopetuksesta ja erilaisilla metodeilla tehtyjen työn ohjauksesta.

Bäckin sanotaan osallistuneen opiskelijoiden opinto-ohjaustehtäviin ikään kuin tasapainottava tekijänä sille, että Koivusalolla on enemmän kokemusta uusista oppimisympäristöistä. Koivusalo on kuitenkin ollut juuri opiskelijoiden opinto-ohjauskurssien vastuuhenkilö ja huolehtinut myös niistä. Nämä kurssit ja ns. HOPS opetus ovat mainittu Koivussalon hakemuksessa, mutta tahallisesti jätetty pois lausunnosta. Vaikka valmisteluryhmä pyrkii kaikin tavoin vähättelemän Koivusalon ja Bäckin suurta eroa opetuskokemuksessa, sekin joutuu myöntämään, että Koivusalolla on sitä enemmän.

Valintakriteerinä oli myös mainittu oppimateriaalin tuottaminen. Bäckin osalta ei ole asiasta mitään mainitaan. Koivusalolla on runsaasti audiovisuaalista itse tuotettua opetusmateriaalia, jota on jaettu aina sekä kurssilaisille sekä osa myös täysin julkisesti ja avoimesti verkossa kaikille. Koivusalo on myös tuottanut itsenäisen kokonaan digitaalisen kurssin aineiston ja materiaalin avoimen yliopiston käyttöön.

Bäckin kurssipalautteen sanotaan olevan pääosin erinomaista. Mitään dokumentaatiota tästä ei ole. Koivusalon kurssipalautteesta ei sanota mitään, vaikka tämä on ollut pääosin, ei ainoastaan erinomaista vaan jopa ylitsevuotavan kehuvaa ja Koivusalolla on dokumentoitu ja avoimesti julkistettu palautteet, joissa hänen opetustaan kehutaan jopa parhaaksi koskaan yliopistolla saaduksi opetukseksi. Koko 25 vuoden opetuksen ajalta, Koivusalolla on vain muutama huono tai tyytymätön palaute. Koivusalo myös otti huonon palautteen avoimesti esiin haastatteluissa ja kertoi mm. kritiikistä, jota oli saanut ensin Jyväskylässä, kun luuli, että oppilaat osasivat ennestään enemmän ja kuinka hän sitten korjasi opetuksen seuraavalla kurssilla saaden siitä erinomaisen palautteen. Mutta näemmä rehellisyys, avoin ongelmista ja niiden ratkaisuista kertominen ja asioiden dokumentointi eivät kuulu tehtävänhakuun. On toki ymmärrettävää, että valintaryhmä, jonka omassa lausunnossa aivan suoraan vääristellään asioita ja jopa lukuja, ei katso totuudenmukaisuutta ja rehellisyyttä “sopiviksi” persoonallisuuden piirteiksi.

9) Ohjauskokemus ja pedagogiset opinnot

Tehtävän erityisenä kriteerinä oli kyky ohjata tutkielmia. Valintalautakunnan mukaan Bäck on ohjannut 4 pro gradua ja 44 kandityötä. Todellisuudessa Bäckin itsekin ilmoittama kandien lukumäärä on 22, mutta valintalautakunta on lausunnossaan kaksinkertaistanut sen.

Koivusalolla ohjattuja tai tarkastettuja graduja on 17 ja kandeja 43. Lisäksi Koivusalo on ohjannut virallisesti kolmea väitöskirjaa, Bäckillä ei ole väitöskirjaohjausta, eikä siihen edes virallista pätevyyttä. Myös Koivusalon jatkokoulutusseminaariopetukset on jätetty pois, samoin graduseminaarit ja praktikumit sekä tutkielmien ohjaus politiikan tutkimuksen lisäksi myös hallinnon ja maailmanpolitiikan linjalla. Vaatimuksena oli juuri opetuskyky sekä poliitiikan että hallinnon ja organisaatioiden linjalla. Mitään mainitaan ei ole Bäckin ohjauksesta ja opetuksesta hallinnon ja organisaatioiden suhteen.

Kaikesta tästä huolimatta valitsijaryhmä, joka on myös kaksinkertaistanut Bäckin ohjaamien kandien määrän, katsoo Koivusalolla olevan vain jonkin verran enemmän ohjauskokemusta kuin Bäckillä, vaikka tosiasiassa Koivusalolla on sitä yli kaksinkertaisesti.

Esityksen mukaan Koivusalon suurempaa ohjauskokemusta taas kompensoisi se, että Bäckillä on enemmän pedagogisia opintoja. Tämäkään ei pidä paikkansa. Bäckillä on ansioluettelossa esitetty 5op virallisia pedagogisia opintoja, se ei täytä edes yliopistolehtorilta vaadittavia perusopintoja (10 op.) ja on puolet Koivusalon virallisista pedagogisista opinnoista.

Opetusansioiden liitteessä Bäck on tosin lisännyt tähän epämääräisesti noin 10 op kursseja ja jatkokoulutusta dokumentoimatta näitä paremmin tai ilmoittamatta niiden opintopistemääriä. Tällaiset irralliset kurssit eivät kuulu yliopistopedagogiikan kokonaisuuteen vaan tulisi ilmoittaa muuna koulutuksena. Myös Koivusalolla on erilaisia yliopisto-opetusta käsitteleviä täydennyskursseja, mutta niitä ei ole esitetty virallisina pedagogisina opintoina.

Valitsijaryhmän esityksessä Bäckin puutteelliset pedagogiset opinnot kasvavatkin kolminkertaisiksi ja niiden esitetään kompensoivan sitä, että Koivusalo on ohjannut ja tarkastanut enemmän pro graduja, vetänyt juuri politiikan ja hallinnon tutkimuksen graduseminaareja ja ohjannut myös väitöskirjoja.    

Vaikka valmisteluryhmä yrittää kuinka vääntää Bäckin opetus- ja ohjausmeriittejä ylemmäs ja Koivusalon alemmas, niin se joutuu myöntämään, että Koivusalolla on enemmän opetus- ja ohjauskokemusta eli sitä minkä piti olla tehtävän määritelmässä keskeistä.

10) Tehtävän sisältö

Kun valitsijaryhmä on vääristellyt hakijoiden julkaisuja, ei ole huomioinut sisältöjä ja on jättänyt tutkimusansioina ja tuotoksina laskettavat muut seikat pois, koska näissä Koivusalon meriitit olivat huomattavasti suuremmat, niin valitsijaryhmä päätyy pitämään Koivusaloa ja Bäckiä tutkimusansioiltaan samanveroisina. Opetuksen ja ohjauskokemuksen valitsijaryhmä myöntää itsekin olevan Koivusalolla suurempaa.

Miksi siis valitsijaryhmä ei päädy kuitenkaan esittämään ensisijaisesti Koivusaloa ja toissijaisesti Bäckiä toimeen vaan päinvastoin? Näemmä siksi, että kun Bäckistä ei saatu millään pätevämpää muodollisten kriteerien suhteen ja tätä haluttiin perusteetta suosia ja Koivusaloa syrjiä, niin päätettiinkin vedota täysin perustelemattomaan ”sisällölliseen” kriteeriin.

Jos Koivusalo olisikin muodollisesti pätevämpi opetus- ja tutkimusprofiili niin Bäckin profiili sopisi sisällöllisesti paremmin ”politiikan, hallinnon ja organisaatioiden teoriaan ja tutkimukseen”. Kuten jo edellä todettiin, tämä on täysin absurdia, ottaen huomioon, että Koivusalo on juuri opettanut ja tutkinut ”politiikan, hallinnon ja organisaatioiden teoriaa”.

Lisäksi valintaryhmä myönsi itsekin, etteivät he ole politiikan ja hallinnon teorian asiantuntijoita, mutta hakijoiden korkean määrän ja vahvojen esteellisyyssäädösten vuoksi heidät oli nimetty tehtävään. Samalla he vakuuttivat, että pystyisivät myös arvioimaan toisen alan hakijoita. Kuitenkin juuri ratkaisevana kriteerinä he ovat käyttäneet mielivaltaista toisen alan sisällöllistä määritystä, jota he eivät ole perustelleet ja josta eivät suostu keskustelemaan. On myös todella outoa, ettei Suomesta olisi löytynyt esteetöntä arviointiryhmää, jolla olisi ollut jotakin asiantuntemusta politiikan ja hallinnon teoriasta.

Hakuilmoituksen mukaan hakemuksesta antaisi lisätietoja tieteenalavastaava Johanna Jääsaari. Kun Koivusalo kuuli päässeensä haastatteluun, hän kysyi Johanna Jääsaarelta mitä konkreettisia kursseja tehtävään kuuluu, jotta voisi paremmin esittää näiden osalta pätevyytensä ja konkreettiset ideansa haastattelussa. Tässä on Jääsaaren vastaus: ”Tässä vaiheessa en voi sanoa muuta kuin että politiikan ja organisaatioiden tutkimuksen opintojaksoja, opetusta katsotaan kokonaisuutena ja kumpaakin tulee kyetä opettamaan/ohjaamaan. Syksyllä 2020 vaihtuu opetussuunnitelmakin, jota siis vasta suunnitellaan.”

Kyse on siis sekä politiikan että organisaatioiden tutkimuksen ohjauksesta ja opintojaksoista. Koivusalo on ohjannut sekä politiikan että organisaation tutkimuksen kandeja ja graduja, koordinoinut ja opettanut hallinnon ja organisaation tutkimuksen kursseja. Valitsijaryhmä itsekin esittää, että Koivusalon opetus- ja tutkimus on keskittynyt mm. hallinnan teemaan.

Miten Bäckin, jolta ei löydy hallinnon alan opetusta tai tutkimusta, opetus- ja tutkimussisältö voi siis vastata sisällöllisesti paremmin myös organisaation ja hallinnan tutkimusta?

On myös outoa, miksi Jääsaari ei suostunut kertomaan mitään kursseista, koska valitsijaryhmällä oli kuitenkin tiedossa, että tehtävään kuuluu erityisesti sekä kandiseminaarit ja graduohjausta, joista kummallakin hakijoista oli kokemusta, mutta Koivusalolla huomattavasti enemmän. Toiseksi mainittiin ainakin opintokokonaisuus poliittinen päätöksenteko Euroopan unionissa. Koivusalo kertoi haastattelussakin opettaneensa juuri tähän kokonaisuuteen kuuluvia kursseja, mutta valitsijaryhmän puheenjohtaja yritti vähätellä tätä esittämällä, että siitähän on jo aikaa, eikä auttanut, vaikka Koivusalo kertoi järjestäneensä muutama viikko aikaisemmin vielä tilaisuuden juuri Euroopan unionin päätöksenteosta. Muutenkin Koivusalo on opettanut ja tutkinut enemmän Eurooppaa, päätöksen politiikka ja poliittisia järjestelmiä, puhumattakaan osioon kuuluvista muista aiheista. Bäckiltä nämä sisällöt puuttuvat, mutta silti virheellisesti tämän opetus- ja tutkimusprofiili vastaisi valitsijaryhmän mukaan sisällöllisesti paremmin vaatimuksia.

Huomautettakoon tässä, että Bäckin tapa käsitellä poliittista luottamusta ja osallistumista ei varsinaisesti edes juonnu politiikan ja hallinnon teorian alalta vaan yleisestä sosiologispsykologisesta käsitteistöstä, jota pyritään mittamaan aineistoista, jossa kvalitatiiviset kyselytutkimukset muutetaan kvantitatiivisiksi määreiksi. Valitsijaryhmä korostaa Bäckin tilastollista tutkimusta, mutta ei huomaa, että Koivusalo on jo ensimmäisestä julkaisusta lähtien käsitellyt perusteellisemmin valtio-opin, hallinnan ja tilastotieteiden suhdetta ja tuntee myös tilastollisen päättelyn historian ja tieteenfilosofian todistettavasti Bäckiä paremmin.

Valitsijaryhmän itsensäkin mukaan Koivusalo on julkaissut laajasti politiikan ja hallinnan teemoista, jotka kumpikin kuuluivat juuri tehtävänhakuun. Koivusalon osalta valitsijaryhmä korostaa erityisesti biovallan tutkimusta ja biopolitiikka, jota Koivusalo oli ensimmäinen valtio-opin laitoksella koskaan tutkinut. Biopolitiikka esitetään Helsingin yliopiston valtio-opin tutkimusprofiilin painopistealueena ja pitäisi siis kuulua sen sisältöihin. Mutta valitsijaryhmän mukaan se ei siihen kuulukaan. Lisäksi Koivusalo on kuitenkin varhaisen biovallan ja biopolitiikan tutkimuksen jälkeen paneutunut ihan eri aiheisiin, koska hänen tapanaan on olla enemmän edelläkävijä kuin perässähiihtäjä. Mutta vaikka Koivusalo yritti haastattelussakin kertoa muista projekteistaan ja uusista tutkimuksistaan ja erityisesti poliittisten ideologioiden ja aatteiden tutkimuksesta, niin valitsijaryhmän puheenjohtaja keskeytti Koivusalon ja palasi jatkuvasti biovaltaan.

Yksi syy tähän voi olla, että kun Koivusalo teki biovallan tutkimusta 1990-luvulla, prostituutiotutkimusta tuolloin tehnyt valitsijaryhmän puheenjohtaja Häkkinen työskenteli samassa tutkijarakennuksessa ja on näemmä jo silloin profiloinut mielessään Koivusalon biovallan tutkijaksi niin ettei tarvitse enää tutustua hänen viimeisen 15 vuoden aikana tekemäänsä tutkimukseen tai antamaansa opetukseen. Koivusalokin muistaa Häkkisen tuolta ajalta lähinnä prostituutiotutkijana, mutta huomasi, että tämä on tutkinut myös ainakin nälkävuosia. Mitä tulee taas historianfilosofiseen ja teoreettiseen kysymyksenasetteluun, Koivusalolla on väitöskirjassaan ja metodologisissa artikkeleissaankin käsitelty tätäkin laajasti.

On myös totta, että Koivusalo on hyvin laaja-alainen ja tieteenalojen rajoja rikkova tutkija, joka on myös opettanut taideyliopistoissa ja tutkinut sekä filosofiaa että yleistä yhteiskuntateoriaa ”politiikan ja hallinnon teorian ja tutkimuksen” lisäksi. Tämä on kuitenkin johtanut valitsijaryhmän täysin virheelliseen profilointiin, jossa on yritetty häivyttää Koivusalon vuosia antama opetus ja tutkimus juuri ”politiikan ja hallinnan” osalta. Valitsijaryhmä esittää Koivusalon opettaneen filosofiaa ja yhteiskuntateoriaa ja jättää pois politiikan, hallinnan ja myös talousteorian ja niiden metodologian. Koivusalo on luennoinut ja tutkinut juuri politiikan ja myös talousteorian klassikoita ja opettanut tässä yhteydessä myös metodologiaa eikä pelkästään teoriaa. Koivusalo on opettanut ja tutkinut mm. hallinnon ja organisaatioteorian eläviin klassikoihin kuluvien Max Weberin ja Joseph Schumpeterin ajattelua, jotka kummatkin periytyivät hänelle juuri hallinnon teoriaa opettaneelta edesmenneeltä professori Ilkka Heiskaselta. Erityisesti liberaalin hallinnan osalta Koivusalo on tutkinut ja opettanut talousteoriaa ja kirjoittanut talousteoreetikoista, jotka vaikuttavat vahvasti hallinnon ja organisaation tutkimuksessa.  Politiikan ja hallinnon teoriaa Koivusalo on opettanut kaikilla tasoilla lähtien antiikin Kreikasta, mutta myös modernin valtio-opin klassikoista ja tieteenalan eräänlaisesta perustajasta Georg Jellinekistä lähtien, käyden läpi myös politiikan ja hallinnan teorian ja oikeusteorian liitoksia ja eroavuuksia ja myöhempää historiaa. Bäckin kirjoituksista taas näkee, ettei hän tunne politiikan ja hallinnon teoriaa kuin hyvin pinnallisesti ja kapealta sektorilta ja itse asiassa, kuten huomautin, Bäckin oma käsitteistö lainaa enemmän sosiologispsykologisista määrityksistä kuin valtio-opin tai hallinnon ajattelun perinteestä. Keskeisenä sisältönä tehtävässä ovat poliittiset järjestelmät ja juuri näitä Koivusalo on opettanut ja tutkinut sisältäen Suomen poliittisen järjestelmän muutokset ja erilaiset analyysit. Bäckillä ei ole näistä teemoista sen enempää opetusta kuin tutkimustakaan.

Loppuyhteenveto

Koko hakuprosessista näkyy selvästi, että valitsijaryhmä oli päättänyt jo ennen mitään hakijoiden varsinaista vertailua omien ennakkokäsitystensä perustalta ottaa Bäckin tehtävään. Ansioita vääristelemällä Koivusalon kaikilla kriteereillä suurempi muodollinen pätevyys saatiin laskettua yhdenvertaiseksi Bäckin kanssa. Lopulta Bäck valittiin täysin perusteettomilla ja paikkaansa pitämättömillä sisällöllisillä kriteereillä, joita hakupaperit ja dokumentit eivät millään lailla tue. Suoranaiset virheelliset ja järjestelmällisyydessään jopa tietoisen vilpillisiltä vaikuttavat ansioiden muuttelut tekevät tapauksesta vielä vakavamman. Dokumenttien valossa on selkeää, että valinnassa on ansiotta suosittu Bäckiä ja syrjitty Koivusaloa. Syrjinnän syy ei ole täysin selvää. Vahvimmin kyseessä näyttää olevan ikäsyrjintä, koska valitsijaryhmä itse korostaa Koivusalon ikää merkittävänä tekijänä tosin yrittäen puhua kiertoteitse vanhemman ”tyylisestä” tutkijasta.

Ruovedellä 1.7.2019 / korjattu uusien dokumenttien perustalta 22.8.2019 Helsingissä

Valtio-opin dosentti, VTT Markku Koivusalo