Politiikka kutsumuksena 1919

Weber / W 1889-1905 / PE / W 1906-20 / WB  / PB / Religionssoziologie

Home / Weber1889-1905 / Metodi / Politiikka / WuG /   Uskonto / PE / Zwissen /  WB  / PB / Obj /

beruf2

Politik als Beruf (Geistige Arbeit als Beruf. Vier Vorträge vor dem Freistudentischen Bund. Zweiter Vortrag). München und Leipzig: Duncker & Humblot 1919. MWG  I:17, S. 113-252.

Tiede ja politiikka: Kutsumus ja ammatti. (Wissenschaft als Beruf, 1917; Politik als Beruf, 1919.) Suomentanut Tapani Hietaniemi ja Risto Hannula. Tampere: Vastapaino, 2009

Politics as a vocation. In From Max Weber: Essays in sociology. Translated and edited by H.H. Gerth and C. Wright Mills. Routledge & Kegan, London 1952, pp. 77-128.

Politics as a vocation.  In Max Weber: The vocational lectures. Edited and with an Introduction by David Owen and Tracy B. Strong. Translation by Rodney Livingstone. Hackett Publishing Company Indiana polis/Cambridge 2004, 32-94.

Politics as vocation. In Max Weber’s Complete Writings on Academic and Political Vocations. Edited and with an Introduction by John Dreijmanis. Translation by Gordon C. Wells. Algora Publishing, New York 2008, 155-207.

POLITIIKKA KUTSUMUKSENA

Mitä on valtio – Was ist: ein “Staat”?

Väkivalta politiikan erityisenä keinona

“Valtiota ei voi määrittää erityisten sisältöjen ja tehtävien (ausgang) kautta. Ei ole mitää tehtävää joka olisi yksinomainen poliittiselle liittymälle (politischer Verband). Perustavasti valtio kuten mikä tahansa poliittinen yhteisö voidaan määrittää vain sille ominaisten erityisten keinojen (spezifischen Mittel) kautta.”

Jokainen valtio on perustettu väkivallalle (Trotsky Brest-Litovskissa)

“Jos olisi tunnettu sosiaalinen luomus (soziale Gebilde), jolle väkivallan käyttö keinona on tuntematon, valtion käsite häviäisi (fortgefallen) ja syntyisi anarkia sanan erityisessä mielessä.”

Väkivaltaisuus (Gewaltsamkeit) ei luonnollisesti ole normaali tai ainoa valtion keino – kukaan ei väitä näin – vaan sille erityinen (spezifische).

Juuri tänään valtion ja väkivaltaisuuden suhde on erityisen intiimi

Valtio on se ihmisyhteisö (menschliche Gemeinschaft) joka määrätyn alueen sisällä – ”alue” (Gebiet) kuuluu sen tunnusmerkistöön (Merkmal) –  vaatii menestyksellisesti itselleen legitiimin fyysisen väkivaltaisuuden (Gewaltsamkeit) monopolia.

“Sillä nykyajalle on erityistä, että kaikille muille yhteenliittymillä tai yksittäisillä henkilöille annetaan oikeus fyysisen väkivaltaisuuteen (Recht zur physischen Gewaltsamkeit) ainoastaan sikäli, kun valtio sen omasta puolestaan sallii. Se on väkivaltaisuuden ”oikeuden” ainut lähde.”

Politiikka pyrkimyksenä valtaan

“Politiikka (Politik) tarkoittaa siis pyrkimystä (streben) valtaosuuteen (Machtanteil) tai pyrkimystä vaikuttaa vallanjakoon (Machtverteilung), joko valtioiden välillä, yhden valtion sisällä tai sen sisältämien ihmisryhmien (Menschengruppen) välillä.”

“Se, joka harjoittaa politiikka tavoittelee valtaa (erstrebt Macht)

  1. joko valtaan keinona (als Mittel) toisiin tarkoituksiin – ideaalisiin tai egoistisiin
  2. tai valtaan sitä itseään tahtoen (um ihrer selbst willen) nauttiakseen sen tuomasta arvovallan tunteesta (Prestigegefühl)”

Herruussuhde

“Valtio on, aivan samoin kuin sitä historiallisesti edeltäneet poliittiset yhteenliittymät, legitiimin (mikä tarkoittaa: legitiimiksi käsitetyn) väkivaltaisuuden tukeutuva, ihmisen heruussuhde (Herrschaftsverhältnis) toisen ihmisen ylitse.”

Herruuden legitiimisyysperiaatteet (Legitimitätsgründe einer Herrschaft)

I Traditionaalinen herruus  – ikuisesti eilisen auktoriteetti

II Karismaattinen herruus

III Legaalisuuden (laillisuuden) voiman herruus