Vaaliheimolaiset

Henkilöt

  • Paroni Eduard
  • Paronitar Charlotte
  • Kapteeni Otto
  • Ottilia

I. OSA

Mitä heimolaisuus (Verwandtschaften) tässä yhteydessä oikeasti merkitsee? 

Jos ajattelet vettä, öljyä, elohopeata, niin havaitset niiden ainesosien kesken vallitsevan sovun, yhteenkuuluvuuden. Tästä yhteydestänsä ne eivät luovu muuten kuin väkivallan tai jonkun muun määrätyn voiman vaikutuksesta. Ja jos vaikutus lakkaa, ne heti jälleen yhtyvät.

Kuten jokainen suhteistuu itsestään, samoin täytyy sen olla suhteessa myös toisiin. […] Ja viimeksi mainittu on erilainen olioiden erilaisuudesta riippuen […]  Toisinaan ne kohtaavat toisensa kuin ystävät ja vanhat tuttavat, jotka nopeasti yhtyvät mitenkään tosiansa muuttamatta, niin kuin viini sekoittaa veteen. Toiset sitä vastoin pysyvät vierainen vierekkäin eivätkä liity toisiinsa mekaanisen sekoittamisen ja hieromisenkaan avulla: öljy ja vesi eroavat pudistelun jälkeen heti toisistaan.

Eipä puutu paljoa, virkkoi Charlotte, ettei näe näissä yksinkertaisissa olioissa tuntemiansa ihmisiä, mutta varsinkin muistuvat niiden johdosta mieleen ne yhteisöt, joissa on elänyt. Kaikkein eniten muistuttavat noita sieluttomia olioita kuitenkin massat, jotka asettuvat maailmassa toisiansa vastaan: säädyt, ammattiryhmät, aateli ja kolmas sääty, sotilas ja siviilihenkilö.

Samoin kuin noita joukkoja sentään voidaan liittää toisiinsa tapojen ja lakien avulla, virkkoi Eduard, on kemiallisessakin maailmassamme välijäseniä, jotka kykenevät liittämän yhteen toisiinsa karttelevia aineksia. Niipä, puuttui kapteeni puheeseen, saamme öljyä yhtymään veteen käyttämällä apunamme lipeäsuolaa.

Niitä luontoja, jotka kohdatessaan nopeasti toisiinsa tarttuvat ja vastavuoroisesti toisiansa määräävät, nimitämme heimolaisiksi. Emäksissä ja hapoissa, jotka, vaikka ovatkin vastakkaiset ja kenties juuri sen vuoksi, että ovat toistensa vastakohtia, ehdottomimmin toisiansa etsivät ja toisiinsa yhdistyvät, muuntavat toisiansa ja muodostavat yhdessä uuden ruumiin,  tämä heimolaisuus on kylläkin ilmeinen.

Sallikaa minun tunnustaa, lausui Charlotte, että te nimitätte noita ihmeellisiä olioita toistensa heimolaisiksi, niin minä puolestani en käsitä niitä niinkään veriheimolaisiksi kuin henki- tai sieluheimolaisiksi. Aivan samalla tavalla voi ihmisten keskellä syntyä todella merkittäviä ystävyysliittoja, sillä vastakkaiset ominaisuudet tekevät mahdolliseksi kiinteämmän yhdistymisen. Jään siis odottamaan mitä minulle näytätte näistä salaperäisistä vaikutuksista

Oikeastaan ovat monimutkaiset tapaukset kaikkein mielenkiintoisimmat. Vasta niistä oppii tuntemaan heimolaisuuden asteet, lähemmät ja voimakkaammat, etäisemmät ja heikommat suhteet; heimoussuhteet käyvät mielenkiintoisiksi vasta kun ne saavat aikaan (avio)eroamisia (Scheidungen)

Esiintyykö luonnonopissakin tuo surullinen sana, jonka nykyjään ikävä kyllä, kuulee kovin usein ihmisten keskuudessa? Huudahti Charlotte. 

Esimerkiksi se mitä nimitämme kalkkikiveksi on puhdasta tai epäpuhdasta kalkkimaata, kiinteästi yhtyneenä erääseen herkkään happoon, jonka olemme oppineet tuntemaan ilmamaisessa muodossa. Jos kappale sellaista kiveä viedään miedonnettuna rikkihappoon, niin tämä yhtyy kalkkiin ja siintyy sen keralla kipsinä; herkkä ilmamainen happo sitä vastoin haihtuu pois. Siinä on tapahtunut eroaminen ja uusi yhtyminen ja niin muodoin uskotaan, että on oikeus puhua vaaliheimolaisuudestakin (Wahlverwandtschaft), koska tosiaankin näyttäisi siltä, kuin toiselle suhteelle annettaisiin etusija toiseen verraten, toinen valittaisiin mieluummin kuin toinen.   

Suokaa minulle anteeksi, virkkoi Charlotte, niin kuin minä suon anteeksi luonnontutkijalle; mutta minä en missään tapauksessa pitäisi tuota vaalina, vaan pikemminkin luonnonvälttämättömyytenä ja tuskin sinäkään, sillä loppujen lopuksi se kenties onkin vain sopivan tilaisuuden, tapahtuman asia. Tilaisuus tekee suhteita samoin kuin varkaitakin, ja kun ovat puheena teidän luonnonolionne, näyttää minusta vaali riippuvan yksinomaan kemististä, joka vie nuo oliot toistensa luo.

Tällaiset vertauksenomaiset puheet ovat somia ja hauskoja, ja kukapa ei mielellään leikittelisi samankaltaisuuksilla? Mutta ihminen on sentään monen monta askelmaa ylempänä kuin nuo elementit, ja jos hän on ollut tässä hieman antelias käytellessään kauniita sanoja vaali ja vaaliheimolaisuus, niin on hänen hyvä keräytyä jälleen itseensä ja asian johdosta tarkoin punnita sellaisten lausetapojen merkitystä. Minä, ikävä kyllä, tunne riittävästi tapauksia, joissa kahden olennon kiinteä, erottamattomalta näyttävät yhteys on jonkun kolmannen olennon satunnaisen luoksetulon vaikutuksesta särkynyt ja toinen alkujansa kauniisti toisiinsa yhtyneistä  on ajautunut irrallisena avaraan maailmaan.

Kemistit ovat sentään paljon kohteliaampia, sanoin Eduard: he tuovat seuraan neljännen, jottei kukaan jäisi ilman.

Niinpä kyllä! Virkkoi kapteeni. Merkittävimmät ja merkillisimmät ovat epäilemättä nämä tapaukset, joissa puolensa vetämistä, heimoutta, ikää kuin ristiin tapahtuvaa hylkäämistä ja yhtymistä käy tosiaankin esittäminen, joissa neljä tätä ennen kaksittain yhteen liittynyttä oliota kosketukseen saatettuina luopuu entisestään liitostaan solmiakseen uuden. Tässä  jättämisessä ja ottamisessa, tässä pakenemisessa ja etsimisessä on tosiaankin näkevinänsä korkeampaa tarkoitusta; sellaisten olioiden uskoo kykenevän tavallansa tahtomaan ja valitsemaan ja oppisana ”vaaliheimolaiset” tuntuu täysin oikeutetulta.

II. OSA