[19th / Marx & Engels / M&E writings / Marx writings / Engels writings ]

The Eighteenth Brumaire of Louis Napoleon, 1852

Der 18te Brumaire des Louis Bonaparte. Die Revolution. Eine Zeitschrift in zwanglosen Heften, New York 1852.

Der 18. Brumaire des Louis Bonaparte. In Marx & Engels Gesamtausgabe (MEGA I.11). Erste Abteilung. Werke, Artikel, Entwürfe, Juli 1851 bis Dezember 1852. Dietz Verlag Berlin 1985, 96-179.

Der achtzehnte Brumaire des Louis Bonaparte. MEW Bd. 8, S. 111–207.

Louis Bonaparten brumairekuun kahdeksastoista. Marx & Engels. Valitut teokset. 3. osa, s. 141–259. Kustannusliike Edistys, Moskova 1978.

 

 

 

Esipuhe toiseen laitokseen (1869)

“Osoitan, miten luokkataistelu Ranskassa sai aikaan tilanteen ja olosuhteet, jotka antoivat keskinkertaiselle ja naurettavalle yksilölle mahdollisuuden esittää sankarin osaa.”‘

“Kun antiikin päivien ja nykyajan luokkataistelun alueelliset, taloudelliset ehdot ovat niin täysin erilaiset, ei tuon taistelun nostamilla poliittisilla hahmoillakaan voi olla enempää yhteistä kuin Canterburyn arkkipiispalla ja ylipappi Samuelilla.”

Louis Bonaparten brumairekuun kahdeksastoista.

I

Hegel huomauttaa jossakin, että maailmanhistorian kaikki suuret tapahtumat ja henkilöt esiintyvät niin sanoaksemme kahdesti. Hän on unohtanut lisätä: kerran murhenäytelmässä, toisen kerran farssissa.

Caussidière Dantonina, Louis Blanc Robespierrenä, vuosien 1848–1851 vuoripuolue vuosien 1793–1795 vuoripuolueena, veljenpoika setänä. Ja samanlaisena karikatyyrina ovat olosuhteet, joissa brumairekuun kahdeksannentoista toinen laitos ilmestyi!”

Ihmiset tekevät itse historiaansa, mutta he eivät tee sitä mielensä mukaan, he eivät tee sitä omavalintaisissa, vaan välittömästi olemassa olevissa, annetuissa ja perinnöksi jääneissä olosuhteissa. Kaikkien edesmenneiden sukupolvien perinteet painavat vuorenraskaina elävien aivoja.

Yhdeksännentoista vuosisadan yhteiskunnallinen vallankumous voi ammentaa runoutensa vain tulevaisuudesta, mutta ei menneisyydestä.

Die soziale Revolution des neunzehnten Jahrhunderts kann ihre Poesie nicht aus der Vergangenheit schöpfen, sondern nur aus der Zukunft.

 

II (Tasavallan tappio)

 

III (Louis Bonaparten nousu)

 

IV (Porvarillisen demokratian häviö)

Parlamentaarinen järjestelmä elää keskusteluista, kuinka se voisi kieltää keskustelun? 

Das parlamentarische Regime lebt von der Diskussion, wie soll es die Diskussion verbieten?

Kun vingutatte viulua valtion huipulla, mitä muuta odotatte tehtävän alhaalla kuin tanssittavan?

Wenn ihr auf dem Gipfel des Staates die Geige streicht, was andres erwarten, als daß die drunten tanzen?

 

V (Kansalliskokous vs. Bonaparte)

 

VI (Bonaparten voitto)

 

VII (Yhteenveto)

Ranskan porvaristo vastusti työtätekevän proletariaatin herruutta, ja niin se nosti valtaan ryysyköyhälistön ja sen etunenässä olevan Joulukuun 10. päivän yhdistyksen johtajan.

Ranska näyttää siis päässeen yhden luokan despotiasta vain joutuakseen yhden ainoan henkilön despotian alaiseksi ja vieläpä arvovaltaa vailla olevan yksilön arvovallan alaiseksi.