Rakkaudesta ja sen sukuisista asioista (Eurooppalainen ongelma) Fragmentti

Aikamme on osallinen yhdestä voimakkaimmista vallankumouksista, joka on koskaan tapahtunut sukupuolisissa suhteissa. Tänä päivänä ainoastaan tästä tapahtumasta tietoinen on valtuutettu puhumaan erotiikasta ja seksuaalisuudesta. On nimittäin välttämätöntä käsittää, että vuosisataiset muodot ja niiden mukana vanha tietoisuus sukupuolten suhteista on lakannut pätemästä.

Mikään ei ole mahtavimmin tämän näkemyksen tiellä kuin mielipide noiden suhteiden syvimpien kerrostumien muuttumattomuudesta. Kyse on harhakäsityksestä, jossa ajatellaan vain hetkellisten eroottisten muotien olevan alttiita muutokselle ja historialle, koska näiden alapuolella nähdään olevan syvempi ja oletettavasti muuttumattomampi perusta ikuisten luonnonlakien alueena. Tällaisten kysymysten vaikutuspiiriä ei voi kuitenkaan edes aavistella tietämättä, että kaikista historian todistamista vallankumouksista juuri voimakkaimpia ovat olleet vallankumoukset luonnossa.

Vaikka kaikissa esiapokalyptisissä maailmoissa asustaa muuttumattoman elämän perussakka ja alkuperusta, lepää se kuitenkin äärettömän paljon syvemmällä kuin sukupuolten ikuisesta taistelusta edelleen kirjoittavien banaali fraseologia antaisi ymmärtää. Ja vaikka tämä taistelu itsessään kestäisi ikuisesti, sen muodot eivät varmastikaan tee sitä.

Ja jos se ehkä aina syttyy ja roihahtaa uudestaan on kyse eroottisen ja seksuaalisuuden ykseydestä naisessa, joka vaikuttaa sitä luonnollisemmalta mitä surullisemmin sitä verhotaan silloin kuin miehet eivät kykene ylimmässä luovimmassa rakkaudessa tunnistamaan sitä yliluonnollisena. Ja juuri tästä kyvyttömyydestä roihahtaa aina uudestaan tuo taistelu, varsinkin kun historialliset muodot tällaiselle luovuudelle ovat kuolettuneet.

Eurooppalainen mies on tänään yhtä kykenemätön kuin aina ennenkin suhtautumaan tähän naisellisen olemuksen ykseyteen. Valveutuneimmissa ja paremmissakin miehisen sukupuolen edustajissa se herättää lähes kauhua, sillä näiltä jää käsitys tuon ykseyden korkeammasta alkuperästä suljetuksi. Kykenemättä näkemään sitä yliluonnollisena, he sokeasti tuntevat sen luonnollisena ja heidän täytyy paeta sitä. Ja juuri tämän miesten sokeuden alla naisten yliluonnollinen elämä kuihtuu luonnolliseksi ja sellaisenaan samaan aikaan epäluonnolliseksi. Yksinään tästä syntyy tuo outo mätänemisilmiö, joka taas tänään miehen alkuvieteistä lähtien kykenee käsittämään naisellisen ainoastaan samanaikaisissa kuvissa huorasta ja neitseellisestä rakastetusta. 

Tämä neitseellisyys ei kuitenkaan ole millään lailla sen välittömämpi sielullinen vakaus kuin mikään alhaisin himokaan ja myös se on syvimmiltään impulsiivinen ja pakotettu. Niin, että jos tänään kuten aina ennenkin suurin pätevä symboli maallisen rakkauden kestolle on yksi lemmenyö ennen kuolemaa, kyse ei ole enää kuten ennen omistamisen yöstä vaan voimattomuuden ja kieltäytymisen yöstä. Tämä on nyt klassinen rakkauden elämys nuoremmalle sukupolvelle ja ken tietää pätee edelleen ties kuinka monelle tulevalle sukupolvelle.

Kuitenkin kummatkin, niin voimattomuus kuin himokin, johtavat miestä uudelle ennen kokemattomalle tielle tämän löytäessä tukituksi sen vanhan tien, jossa naisen omaaminen johti tietoiseen tietoon. Hän etsii uutta tietä saadakseen omistuksensa tiedon kautta. Mutta : similia a similibus cognoscentes (samanlainen tiedostaa samanlaisen)

Niinpä mies pyrkii tekemään itsestään naisen kaltaisen, yhtäläisen. Ja tässä asetetaan täysin ennen kuulumaton ja syvemmässä mielessä lähes suunnitelmallinen miehuuden muodonmuutos, kenties yksi suurimmista koskaan nähdyistä. Kyse on miehisen seksuaalisuuden muuttumisesta naiselliseksi hengen välityksen kauttakulkuna.

Tällä kertaa Aatami  poimii omenan, mutta on yhdenvertainen Eevan kanssa. Vanha käärme voi kadota ja p(uhdis/alau)tetussa Eedenin puutarhassa, ei jää jäljelle muuta kysyttävää kuin onko kyse paratiisista vaiko helvetistä.

Katseemme katoaa ihmisyyden fyysisyyden suuren muutoksen virran pimeään tummuuteen, kenties jo asetettuun tulevaisuuteen. Sen lävitse ei kuitenkaan näe yksikään profeetta, vaan ainoastaan kaikkein kärsivällisimmät voivat voittaa sen omakseen.  Tässä virtaa tumma vuoksi, joka voi tänään olla ennaltamäärätty hauta kaikkein jaloimmille.  Mutta virran yllä on henki sen ainoa ylijännittynyt silta, jota pitkin elämä ylittää virran voiton riemuvaunuissaan ja kenties vain orjat jäävät valjastetuksi sen esipuheiksi.

Walter Benjamin. Fragmentti vuodelta 1920