Ensin Messias  itse täydellistää (vollendet) kaikki historialliset tapahtumat, siinä merkityksessä, että hänessä tämä suhde messiaanisen itseensä ensin lunastetaan (erlöst), täydellistetään (vollendet) ja luodaan (schaft). Siten mikään historiallinen itsessään ei voi omasta itsestään liittyä mihinkään Messiaaniseen. Tämän vuoksi Jumalan valtakunta ei ole historiallisen dynamiikan päämäärä (telos); sitä ei voi asettaa päämääräksi. Historiallisesti se ei ole päämäärä, vaan loppu. Siten profaanin järjestystä (ordnung) ei voi rakentaa Jumalan valtakunnan ajattelulle varaan, ja siksi teokratialla ei ole minkäänlaista poliittista, vaan ainoastaan uskonnollinen merkitys. Teokratian poliittisen merkityksen kieltäminen kaikelle intensiteetillä on Blochin Utopian hengen suurin ansio.

Profaanin järjestys tulisi pystyttää onnellisuuden idealle. Tämän järjestyksen suhde Messiaaniseen on yksi historianfilosofian olemuksellisimmista opetusnäytelmistä (Lehrstücke) Ja tosiaankin, se on edellytys mystiselle historiannäkemykselle, jonka ongelma sallitaan esittää kuvana.

Mikäli yksi suuntanuoli osoittaa päämäärään, johon profaani dynamiikka toimii, ja toinen kuvaa Messiaanisen intensiteetin suuntaa, niin silloin varmasti vapaan ihmisyyden onnellisuus pyrkii pois kaikesta messiaanisesta suunnasta, Mutta kuten voima pystyy omalla tiellään kuljettamaan toista vastakkaiseen suuntaan kulkevaa, niin voi myös maallinen maallisen järjestys kuljettaa messiaanisen valtakunnan tulemista. 

Profaani ei ole siten yhdenkään valtakunnan kategoria vaan kategoria ja yksi osuvimmista,  sen vaimeimpaan lähestymiseen. Onnellisuudessa näet pyrkii kaikki maailmanaikainen (Irdische) mailleen menoonsa (untergang) ja ainoastaan onnellisuudessa se on määrätty löytämään tämä mailleen menonsa.

Kun taas selkeästi yksilöllisen ihmisen sisäinen sydämen välitön Messiaaninen intensiteetti käy epäonnen (Unglück) läpi kärsimyksen mielessä. Henkistä restitutio in integrumia, joka johdattaa kuolemattomuuteen,vastaa maailmallinen, jota ohjaa mailleen menon ikuisuus ja tämä ikuisen ajan kulun rytmi, sen totaalisessa kulussa, sen tilallisessa ja myös ajallisessa totaalisessa maailmallisuuden kulussa. Tämän Messiaanisen luonnon rytmi on onnellisuus.

Messiaaninen on luonto sen omassa ja totaalisessa katoavaisuudessaan.

Tähän pyrkiminen, jopa niiden ihmisten tasojen suhteen, jotka ovat luontoa, on maailmanpolitiikan tehtävä, jonka metodia tulee kutsua nihilismiksi.