Kritik der reinen Vernunft.

Kant / Writings 1776-1777 / 1781-1803 / KrV / KpV / KdU / Lectures / Life ]

  • Kritik der reinen Vernunft. Riga, verlegts Johann Friedrich Hartknoch 1781. A Kant, AA IV.
  • Kritik der reinen Vernunft. Zweyte hin und wieder verbesserte Auflage. Riga: Johann Friedrich Hartknoch, 1787. Kant, AA III
  • Critique of Pure Reason. Translated and edited by Paul Guyer and Allen W. Wood. Cambridge University Press, Cambridge. 1998.
  • Puhtaan järjen kritiikki. Suomentaneet Markus Nikkarla ja Kreeta Ranki. Helsinki: Gaudeamus, 2013

Puhtaan järjen kritiikki

Esipuhe (1781) / (1787)

Inhimillisellä järjellä (Vernuft) on erikoinen kohtalo yhdessä tiedostuksensa (Erkenntnisse) lajissaan, sitä vaivaavat kysymykset, joita se ei voi torjua, sillä itse järjen luonto on ne antanut, mutta joihin se ei voi myöskään vastata, sillä ne ylittävät kaikki inhimillisen järjen kyvyt.  

Johdanto (1781)

I. Transsendentaalifilosofian idea

Analyyttisten ja synteettisten arvostelmien erosta

II. Transsendentaalifilosofian jaottelu

Johdanto (1787)

I. Puhtaan ja empiirisen tiedostuksen ( Erkenntnis) erosta

II. Meillä on hallussamme tiettyjä a priori -tiedostuksia, eikä yleinen ymmärryskään (gemeine Verstand) ole koskaan ilman sellaisia

III. Filosofia tarvitsee tieteen, joka määrittää kaiken a priori tiedostuksen mahdollisuuden, periaatteet j a alan

IV. Analyyttisten ja synteettisten arvostelmien erosta

V. Kaikki teoreettiset järjen tieteet sisältävät periaatteinaan synteettisiä a priori -arvostelmia

VI. Puhtaan järjen yleinen tehtävä

VII. Erään erityisen tieteen idea ja jaottelu puhtaan järjen kritiikin nimellä

Transsendentaalinen elementtioppi

TRANSSENDENTAALINEN ESTETIIKKA

Transsendentaalisessa estetiikassa eristämme siis ensiksi aistimellisuuden (Sinnlichkeit) erottamalla kaiken sen, mitä ymmärrys (Verstand) ajattelee siinä käsitteidensä kautta, niin ettei jäljelle jää muuta kuin empiirinen intuition (empirische Anschauung). Toiseksi irrotamme tästä vielä kaiken, mikä kuuluu aistimukseen (Empfindung), jolloin jäljelle jää ainoastaan puhdas intuition (reine Anschauung) ja ilmenevän pelkkä muoto (bloße Form der Erscheinungen), joka on ainoa asia jonka aistimellisuus voi tuottaa a priori periaatteena […] huomataan, että tiedostuksen a priori periaatteina on kaksi aistimellisen intuition puhdasta muotoa (reine Formen sinnlicher Anschauun), nimittäin tila (Raum) ja aika (Zeit).

I. Tilasta (Von dem Raume)

  1. Tila ei ole mikään ulkoisesta kokemuksesta otettu empiirinen käsite
  2. Tila on välttämätön a priori representaatio, joka on kaikkien ulkoisten intuitioiden perustana.
  3. Kaikkien geometristen periaatteiden apodiktinen varmuus ja niiden a priori –konstruktioiden mahdollisuus perustuu tähän  priori –välttämättömyyteen. Tila ei ole ulkoisesta kokemuksesta otettu empiirinen käsite
  4. Tila ei ole diskursiivinen käsite tai kuten sanotaan yleinen käsite asioiden (Dinge) suhteista, vaan puhdas intuitio (reine Anschauung)
  5. Tila representoidaan annettuna äärettömänä suuruutena.

II. Ajasta (Von der Zeit)

  1. Aika ei ole mikään empiirinen käsite, joka  olisi saatu jostakin kokemuksesta
  2. Aika on välttämätön representaatio (vorstellung), jossa lepää kaikkien intuitioiden perusta.
  3. Tähän a priori –välttämättömyyteen perustuu myös ajan suhteita koskevien apodiktisten periaatteiden mahdollisuus tai ajan aksioomat ylipäätään
  4. Aika ei ole mikään diskursiivinen käsite tai kuten sanotaan yleinen käsite, vaan aistimellisen intuition puhdas muoto (eine reine Form)
  5.  Ajan äärettömyys tarkoittaa vain sitä, että jokainen aikamäärä on mahdollinen ainoastaan yhden ainoan perustana olevan ajan rajoitusten kautta.

Yleisiä huomioita transsendentaalisesta estetiikasta

TRANSSENDENTAALINEN LOGIIKKA

JOHDANTO. Transsendentaalisen logiikan idea

I. Logiikasta yleisesti

Tiedostuksemme saavat alkunsa kahdesta mielen (Gemüt) peruslähteestä, joista ensimmäinen on representaatioiden vastaanottaminen (vaikutelmien reseptiivisyys) ja toinen on kyky muodostaa näiden representaatioiden kautta tiedostus kohteesta (käsitteiden spontaanisuus). Ensimmäisen kautta kohde tulee meille annetuksi, ja jälkimmäisen kautta sitä ajatellaan suhteessa tuohon representaatioon (pelkkänä mielen määreenä). Intuitio ja käsitteet (Anschauung und Begriffe) muodostavat siten kaiken tiedostuksemme elementit, niin, että käsitteet eivät voi tuottaa tiedostuksia ilman jollakin tavalla niitä vastaavaa intuitiota eikä intuitio voi tuottaa tiedostusta ilman käsitteitä. Molemmat ovat joko puhtaita (rein) tai empiirisiä (empirisch).   

Mikäli kutsumme aistimellisuudeksi (Sinnlichkeit) mielemme reseptiivisyyttä vastaanottaa representaatioita, sikäli kuin mieli affektoituu jollakin tavalla, niin kyky luoda representaatioita itse tai tiedostuksen spontaanisuus on sitä vastoin ymmärrys (Verstand) […] Ilman aistimellisuutta yksikään kohde ei tulisi meille annetuksi ja ilman ymmärrystä ei yhtäkään kohdetta ajateltaisi.

Ajatukset ilman sisältöä ovat tyhjiä, intuitiot ilman käsitteitä sokeita.

Tämän vuoksi on aivan yhtä välttämätöntä tehdä käsitteet aistimellisiksi (eli liittää niihin kohde intuitiossa) kuin tehdä intuitiot ymmärrettäviksi (eli tuoda ne käsitteiden alle).Nämä kaksi kykyä (Vermögen) tai valmiutta (Fähigkeiten) eivät myöskään voi vaihtaa toimintojaan. Tämän vuoksi on aivan yhtä välttämätöntä tehdä käsitteet aistimellisiksi (eli liittää niihin kohde intuitiossa) kuin tehdä intuitiot ymmärrettäviksi (eli tuoda ne käsitteiden alle). Ymmärrys ei kykene intuoimaan mitään eivätkä aistit kykene ajattelemaan mitään. Vain niiden yhdistymisestä voi syntyä tietoa.

Estetiikka (Ästhetik) = Tiede aistimellisuuden säännöistä (Regeln der Sinnlichkeit) ylipäätään

Logiikka (Logik) = Tiede ymmärryssäännöistä (Verstandesregeln) ylipäätään

II. Transsendentaalisesta logiikasta

Tekemisissä vain ymmärryksen ja järjen lakien kanssa ja vain sikäli kun kohdistuu kohteisiin a priori

III. Yleisen logiikan jaosta analytiikkaan ja dialektiikkaan

Totuuden nimellismääritelmä, nimittäin että se on tiedostuksen ja tämän kohteen vastaavuutta (Übereinstimmung), otetaan tässä annettuna ja oletettuna, mutta haluamme tietää, mikä on jokaisen tiedostuksen totuuden yleinen ja varma kriteeri.

Pelkkä looginen totuuden kriteeri, nimittäin tiedostuksen sekä ymmärryksen ja järjen yleisten ja muodollisten lakien vastaavuus on ainoastaan conditio sine qua non eli sen negatiivinen ehto, mutta pidemmälle logiikka ei voi mennä, eikä logiikka voi millään koetinkivellä paljastaa erhettä, joka ei koske muotoa vaan sisältöä.

IV. Transsendentaalisen logiikan jaosta transsendentaaliseen analytiikkaan ja dialektiikkaan

TRANSSENDENTAALINEN ANALYTIIKKA

Ensimmäinen kirja. Käsitteiden analytiikka

Ensimmäinen pääkappale. Kaikkien puhtaiden ymmärryksenkäsitteiden löytämisen johtolangasta

1 Loogisesta ymmärryksenkäytöstä yleisesti

2 Ymmärryksen loogisesta funktiosta arvostelmassa §9

3 Puhtaista ymmärryksenkäsitteistä eli kategorioista § 10-12

Tämä on luettelo kaikista alkuperältään puhtaista synteesin käsitteistä, jotka ymmärrys sisältää a priori ja joiden ansiosta se ylipäänsä on puhdas ymmärrys. Yksin niiden avulla se näet voi intuition moninaisuuden kohdalla ymmärtää jotain, toisin sanoen ajatella intuitiolle objektin.

Toinen pääkappale. Puhtaiden ymmärryksenkäsitteiden deduktiosta

1Transsendentaalisen deduktion periaatteista yleisesti §13

Siirtyminen kategorioiden transsendentaaliseen deduktioon §14

2 A priori perustoista kokemuksen mahdollisuudelle

1. Apprehension synteesistä intuitiossa

2 Reproduktion synteesistä kuvitelmassa (Einbildung)

3. Rekognition synteesistä käsitteessä

 4 Alustava selitys kategorioiden mahdollisuudesta a priori –tiedostuksina

3. Ymmärryksen suhteesta kohteisiin yleisesti sekä tämän apriorisen tietämisen mahdollisuudesta

Tämän puhtaiden ymmärryksenkäsitteiden oikeellisuuden ja ainoan mahdollisuuden tiivistetty esitys

Toinen kirja. Periaatteiden analytiikka

Johdatus: Transsendentaalisesta arvostelukyvystä yleisesti

Ensimmäinen pääkappale. Puhtaiden ymmärryksenkäsitteiden skematismi

Toinen pääkappale. Puhtaan ymmärryksen kaikkien periaatteiden järjestelmä

1. Kappale: Kaikkien analyyttisten arvostelmien ylimmästä periaatteesta

2. Kappale: Kaikkien synteettisten arvostelmien ylimmästä periaatteesta

3. Kappale: Kaikkien puhtaan ymmärryksen synteettisten peruslauseiden järjestelmällinen esitys

1. Intuition aksioomat

2. Havainnon ennakoinnit

3. Kokemuksen analogiat

Ensimmäinen analogia. Substanssin pysyvyyden (Beharrlichkeit) periaate

Toinen analogia. Aikajärjestyksen periaate kausaliteetin lain mukaisesti

Kolmas analogia. Yhteisyyden periaate / Samanaikaisuuden periaate vuorovaikutuksen lain mukaisesti

4. Empiirisen ajattelun postulaatit ylipäänsä

Yleinen huomautus peruslauseiden järjestelmään

Kolmas pääkappale. Perustasta kaikkien kohteiden jakamiselle ylipäänsä fenomeeneihin ja noumenoneihin

Lisäys: Reflektiokäsitteiden amfiboliasta

TRANSSENDENTAALINEN DIALEKTIIKKA

Johdanto

I. Transsendentaalisesta illuusiosta/harhasta (schein)

II. Puhtaasta järjestä transsendentaalisen illuusion/harhan tyyssijana

A. Järjestä yleisesti

B.  Järjen loogisesta käytöstä

C.  Järjen puhtaasta käytöstä

Ensimmäinen kirja. Puhtaan järjen käsitteistä

1. Ideoista yleisesti

2. Transsendentaalisista ideoista

3. Transsendentaalisten ideoiden järjestelmä

Toinen kirja. Puhtaan järjen dialektisistä päätelmistä

1. Pääkappale: Puhtaan järjen paralogismeista

Ensimmäinen paralogismi substantiaalisuudesta

Toinen paralogismi yksinkertaisuudesta

Kolmas paralogismi persoonallisuudesta

Neljäs paralogismi ideaalisuudesta

Puhtaan sielutieteen kokonaisuuden tarkastelu näiden paralogismien valossa

2. Pääkappale: Puhtaan järjen antinomia

1.Kappale:Kosmologisten ideoiden järjestelmä

2. Kappale: Puhtaan järjen antitetiikka

Transsendentaalisten ideoiden ensimmäinen antinomia: Maailma

Transsendentaalisten ideoiden toinen antiomia: Substanssi

Transsendentaalisten ideoiden kolmas antinomia: Vapaus

Transsendentaalisten ideoiden neljäs antinomia: Jumala

3. Kappale: Järjen intressistä näissä ristiriidoissa (Widerstreite)

4. Kappale: Puhtaan järjen transsendentaalisista tehtävistä, sikäli kuin niiden on ehdottomasti oltava ratkaistavissa

5.Kappale: Kosmologisten kysymysten skeptinen esitys kaikkien neljän transsendentaalisen idean avulla

6. Kappale: Transsendentaalinen idealismi kosmologisen dialektiikan ratkaisun avaimena

7. Kappale: Järjen itsensä kanssa käymän kosmologisen kiistan (Streits) kriittinen päätös

8. Kappale: Puhtaan järjen regulatiivinen periaate kosmologisten ideoiden suhteen

9. Kappale: Järjen regulatiivisen periaatteen empiirisestä käytöstä kaikkien kosmologisten ideoiden suhteen

I. Maailmankokonaisuuden ilmentymien yhdistämisen totaliteetin idean kosmologinen ratkaisu

II. Ratkaisu kosmologiselle idealle annetun kokonaisuuden jakamisen totaliteetille intuitiossa

Loppuhuomautus matemaattis-transsendentaalisten ideoiden ratkaisuun sekä esihuomautus dynaamis-transsendentaalisten ideoiden ratkaisuun

III. Ratkaisu kosmologiselle idealle maailman tapahtumien syistään johtamisen totaliteetista

Kausaliteetin mahdollisuus vapauden kautta yhdistyneenä luonnonvälttämättömyyden yleiseen lakiin

Selvennys vapauden kosmologisesta ideasta yhteydessä yleiseen luonnonvälttämättömyyteen

IV. Ratkaisu ilmentymien riippuvuuden totaliteettia koskevaan kosmologiseen ideaan niiden olemassaolon suhteen yleensä

Loppuhuomautus koko puhtaan järjen antinomiaan.

3. Pääkappale: Puhtaan järjen ideaalista

1. Kappale: Ideaalista ylipäänsä

2. Kappale: Transsendentaalista ideaalista (prototypon transcendentale)

3. Kappale: Spekulatiivisen järjen todisteperustoista, korkeimman olennon olemassaolon päättelyssä

4. Kappale: Jumalan olemassaolon ontologisen todistuksen mahdottomuudesta

5. Kappale: Jumalan olemassaolon kosmologisen todistuksen mahdottomuudesta

Välttämättömän olennon olemassaoloa koskevien todistusten sisältämän transsendentaalisen harhan paljastaminen ja selitys

6. Kappale: Fysikoteologisen todistuksen mahdottomuudesta

7. Kappale: Kaiken järjen spekulatiivisista periaatteista lähtöisin olevan teologian kritiikki

Lisäys transsendentaaliseen dialektiikkaan

Puhtaan järjen ideoiden regulatiivisesta käytöstä

Ihmisjärjen luonnollisen dialektiikan lopullisesta päämäärästä

Transsendentaalinen metodioppi

I. Puhtaan järjen oppiala (Die Disciplin)

I. Dogmaattisessa käytössä

II. Poleemisen käyttönsä suhteen

III. Hypoteesien suhteen

IV. Todistusten suhteen

II. Puhtaan järjen kaanon

1. Järkemme puhtaan käytön perimmäisestä päämäärästä

2. Korkeimman hyvän ideaalista puhtaan järjen lopullisen päämäärän määritysperustana

III. Puhtaan järjen arkkitehtoniikka

IV. Puhtaan järjen historia