On The Jewish Question  1843

• Zur Judenfrage von K. Marx.  Deutsch–Französische Jahrbücher herausgegeben von Arnold Ruge und Karl Marx. 1ste und 2te Lieferung. Paris 1844.
  • Bruno Bauer: Die Judenfrage. Braunschweig 1843.
  • Die Fähigkeit der Juden und Christen, frei zu werden. Von Bruno Bauer. (Ein und zwanzig Bogen p. 56-81).
• Zur Judenfrage. Marx & Engels Gesamtausgabe (MEGA I.2). Erste Abteilung. Werke, Artikel, Entwürfe, März 1843 bis August 1844. Dietz Verlag Berlin 1982.
• On The Jewish Question
• Juutalaiskysymyksestä. Marx–Engels. Valitut teokset (6 osaa). 1. osa, s. 66–100. Kustannusliike Edistys, Moskova 1978.

 

I. Bruno Bauer. »Die Judenfrage». Braunschweig 1843

 

 

 

Poliittisen valtion konstituonti ja kansalaisyhteiskunnan hajoaminen riippumattomiksi yksilöiksi, joiden välinen suhde muodostaa oikeuden samoin kuin sääty- ja ammattikuntaihmisten välinen suhde muodosti erioikeuden, tapahtuu yhdessä ja samassa aktissa.

Mutta ihminen sellaisena kuin hän kansalaisyhteiskunnan jäsenenä on, epäpoliittinen ihminen, ilmenee väistämättä luonnollisena ihmisenä. Droits de 1’homme ilmenevät droits naturel, sillä itsestään tietoinen toiminta keskittyy poliittiseen aktiin.

Egoistinen ihminen on hajonneen yhteiskunnan passiivinen, vain olemassaoleva tulos, välittömän varmuuden esine, siis luonnollinen esine.

Poliittinen vallankumous hajottaa kansalaiselämän rakenneosiinsa vallankumouksellistamatta näitä rakenneosia ja kohdistamatta niihin kritiikkiä. Tämä vallankumous suhtautuu kansalaisyhteiskuntaan, tarpeiden, työn, yksityisetujen ja yksityisoikeuden maailmaan olemassaolonsa perustana, laajemmin perustelemattomana edellytyksenä, näin ollen luonnonperustanaan. 

Vihdoin ihmistä sellaisena kuin hän kansalaisyhteiskunnan jäsenenä on, pidetään varsinaisena ihmisenä, hommena erotukseksi citoyenista, koska hän on ihminen aistimellisessa, yksilöllisessä, lähimmässä olemassaolossaan, kun taas poliittinen ihminen on vain abstrahoitu, keinotekoinen ihminen, ihminen allegorisena, juridisena persoonana.

Todellinen ihminen tunnustetaan vasta egoistisen yksilön hahmossa, tosi ihminen vasta abstraktisen citoyenin hahmossa.

Rousseau kuvailee siis oikein poliittisen ihmisen abstraktiota kirjoittaessaan:

»Sen, joka rohkenee antaa kansalle oikeusjärjestyksen, täytyy tuntea kykenevänsä niin sanoakseni muuttamaan ihmisluonnon, muuttamaan jokaisen yksilön, joka itsessään on täydellinen ja erillinen kokonaisuus, suuremman kokonaisuuden osaksi niin että tämä yksilö saa tältä kokonaisuudelta tavallaan elämänsä ja olemassaolonsa, korvaamaan fyysisen ja riippumattoman olemassaolon moraalisella osaolemisella. Hänen täytyy ottaa ihmiseltä tämän omat voimat ja antaa niiden tilalle vieraat voimat, joita ihminen kykenee käyttämään vain muiden avulla.» (»Yhteiskuntasopimus»)

Kaikki vapautuminen on ihmisen maailman, ja suhteiden palauttamista ihmiseen itseensä.

All emancipation is a reduction of the human world and relationships to man himself.

Alle Emancipation ist Zurückführung der menschlichen Welt, der Verhältnisse, auf den Menschen selbst.

Poliittinen vapautus on ihmisen redusoimista, yhtäältä kansalaisyhteiskunnan jäseneksi, egoistiseksi riippumattomaksi yksilöksi, toisaalta valtion kansalaiseksi, moraaliseksi persoonaksi.

Die politische Emancipation ist die Reduktion des Menschen, einerseits auf das Mitglied der bürgerlichen Gesellschaft, auf das egoistische unabhängige Individuum, andrerseits auf den Staatsbürger, auf die moralische Person.

Vasta kun todellinen yksilöllinen ihminen ottaa abstraktisen valtion kansalaisen takaisin itseensä ja on tullut yksilöllisenä ihmisenä empiirisessä elämässään, yksilöllisessä työssään, yksilöllisissä olosuhteissaan lajiolennoksi (Gattungswesen), vasta kun ihminen on ymmärtänyt »omat voimansa» yhteiskunnallisiksi voimiksi ja organisoinut ne eikä näin ollen erota enää yhteiskunnallista voimaa itsestään poliittisen voiman hahmossa, vasta silloin on inhimillinen vapautus saatettu loppuun.

Erst wenn der wirkliche individuelle Mensch den abstrakten Staatsbürger in sich zurücknimmt und als individueller Mensch in seinem empirischen Leben, in seiner individuellen Arbeit, in seinen individuellen Verhältnissen, Gattungswesen geworden ist, erst, wenn der Mensch seine «forces propres» als gesellschaftliche Kräfte erkannt und organisirt hat und daher die gesellschaftliche Kraft nicht mehr in der Gestalt der politischen Kraft von sich trennt, erst dann ist die menschliche Emancipation vollbracht.

 

 

II Bruno Bauer. »Nykyisten juutalaisten kyky tulla vapaiksi».

 

Niin pian kun yhteiskunta onnistuu kumoamaan juutalaisuuden empiirisen olemuksen, kaupustelun ja sen edellytykset, on juutalainen käynyt mahdottomaksi, koska hänen tietoisuudellaan ei enää ole kohdetta, koska juutalaisuuden subjektiivinen perusta, käytännön tarve on inhimillistetty, koska ihmisen yksilöllis-aistimellisen olemassaolon konflikti hänen lajinolemassaolonsa kanssa on kumottu.

Juutalaisen yhteiskunnallinen vapautus on yhteiskunnan vapautusta juutalaisuudesta.

Die gesellschaftliche Emancipation des Juden ist die Emancipation der Gesellschaft vom Judenthum.