Home / Weber / 1889-1905 / Metodi / Politiikka / WuG /   Uskonto / PE / Zwissen /  WB  / PB / Obj /

Sosiaalitieteellisen ja sosiaalipoliittisen tiedon objektiivisuus 1904

• Die Objektivität‘ sozialwissenschaftlicher und sozialpolitischer Erkenntnis. In: Archiv für Sozialwissenschaft und Sozialpolitik. 19 (1904), 22–87, GAW 146–214; MGW I:7.
• Die Objektivität‘ sozialwissenschaftlicher und sozialpolitischer Erkenntnis
• The “objectivity” of knowledge in social science and social policy. In Max Weber: Collected methodological writings.  Edited by Hans Henrik Bruun and Sam Whimster. Translated by Hans Henrik Bruun. Routledge, London and New York 2012
• Objectivity in english

Esipuhe

OSA I

OSA II

“Tieteiden työskentelyalaa eivät perusta asioiden asianmukaiset yhteydet vaan ongelmien ajatukselliset yhteydet. Uusi tiede ilmestyy kun uusia ongelmia käsitellään uusilla metodeilla ja löydetään totuuksia, jotka avaavat uusia merkittäviä näkökulmia.”

Sosiaalitiede, jota haluamme ajaa, on todellisuustiede (Wirklichkeitswissenschaft). Haluamme ymmärtää meitä ympäröivän elämän todellisuuden omaleimaisuuden, johon sijoitumme – toisaalta sen yksilöllisten ilmiöiden kontekstin ja kulttuuriseen merkitykseen nykyisyyden hahmoissaan ja toisaalta  perusteet niiden historialliselle niin eikä toisin olemiselle (So-und-nicht-anders-Gewordenseins).

Der Begriff der Kultur ist ein Wertbegriff.

Olemme nimittäneet kulttuuritieteiksi (Kulturwissenschaften) niitä oppialoja, jotka pyrkivät tietämään elämän ilmiöt (Lebenserscheinungen) niiden kulttuurimerkityksessä. Kulttuurisen ilmiön hahmotuksen (Gestaltung) merkitystä ja tämän merkityksen perustaa ei voida perustella tai ymmärtää täydellisestäkään lakikäsitteiden järjestelmästä, sillä se edellyttää kulttuuri-ilmiöiden suhteuttamista arvoideoihin. Kulttuurin käsite on arvokäsite.

Empiirinen todellisuus on meille on “kulttuuri”, koska ja siinä määrin kuin me yhdistämme sen arvo-ideoihin. Se sisältää ne todellisuuden osat, jotka tulevat meille merkityksellisiksi tämän suhteen kautta, ja vain nämä.

Ideaalityyppi (Idealtypus)

Se ei ole todellisen esitys, mutta haluaa antaa esitykselle selkeät ilmaisuvälineet.

Se saavutetaan yhden tai useamman näkökulman yksipuolisella korostamisella ja yhdistämällä runsaasti hajanaisia ja hienovaraisia yksilöllisiä ilmiöitä, jotka ovat jossakin enemmän ja toisaalla vähemmän käsillä ja joskus puuttuvat kokonaan, ja joiden yksipuolisen näkökulman korostus muodostaa yhdenmukaisen ajattelukuvan.

Käsitteellisessä puhtaudessaan tätä ajatuskuvaa ei tavata missään empiirisessä todellisuudessa, se on utopia, historialliselle tutkimuksella on velvollisuus jokaisessa erityisessä tapauksessa todeta missä määrin todellisuus poikkeaa ideaalikuvasta

Uusi vietti herää, Kiidän eteenpäin ikivaloa juomaan,  On eessäin päivä, takanani yö, Ja ylhäällä on taivas, alla selät seijaat.