Sigmund Freud /  VP / JL /  IE / Kultur /

Epämukavuus kulttuurissa – Das Unbehagen in der Kultur, 1930.

• Das Unbehagen in der Kultur. Internationaler Psychoanalytischer Verlag, Wien 1930.
• Gesammelte Werke. Bd. 14. Hrsg. v. Anna Freud unter Mitarbeit von Marie Bonaparte. Imago, London 1948, S. 421–516.
• Studienausgabe, Bd. IX. Fragen der Gesellschaft, Ursprünge der Religion. Hrsg. v. Alexander Mitscherlich, Angela Richard, James Strachey. Fischer, Frankfurt am Main 1997.
• Ahdistava kulttuurimme. Suomentanut Erkki Puranen. Helsinki: Weilin + Göös, 1972. 

 

I. Avuttomuuden tunne uskonnon tarpeen perustana (Gefühl der Hilflosigkeit als Ursache des Bedürfnisses nach Religion)

Valtamerellisyyden tunne (Das ozeanische Gefühl)

“Tunne, jota hän [Romain Rolland] haluaisi kutsua “ikuisuuden” tunnoksi (Empfindung der Ewigkeit) on tunne jostakin rajattomasta, äärettömästä, ikään kuin valtamerellisestä. Tämä tunne on puhtaasti subjektiivinen tosiasia, ei mikään uskonkappale, se ei anna mitään takeita henkilökohtaisen olemassaolon jatkumisesta, mutta on lähde uskonnolliselle energialle, jonka eri kirkot ja uskonnolliset järjestelmät ovat ottaneet käyttöönsä, kanavoineet ja kieltämättä myös kuivattaneet. Näiden valtamerellisten tunteiden osalta ihmistä voidaan kutsua uskonnolliseksi, vaikka hän hylkäisi kaiken uskon ja jokaisen illuusion.”

“Minä itse en kykene havaitsemaan tällaista valtamerellistä tunnetta itsestäni.”

“Tehkäämme nyt fantastinen oletus ettei Rooma olisikaan ihmisten asuinpaikka, vaan psyykkinen olemus, jolla on yhtä vanha ja runsas menneisyys, missä mikään kerran muodostunut ei ole hävinnyt, jossa ei ole säilynyt vain sen viimeiset kehitysvaiheet vaan myös kaikki aikaisemmat […] Kaikkien aikaisempien tasojen säilyminen lopullisen muodon rinnalla on mahdollista vain sielussa emmekä me pysty havainnollistamaan tätä esiintymistä.”

II. Onnellisuus ihmisen pyrintöjen päämääränä (Das Glück als Ziel des menschlichen Strebens)

“Pyrkimyksellä onneen on kaksi puolta, positiivinen ja negatiivinen tavoite, toisaalta se tahtoo kärsimyksen (Schmerz) ja epämieluisuuden (unlust) poissaoloa ja toisaalta vahvoja mielihyväntunteen (Lustgefühle) elämyksiä.  Suppeammassa merkityksessä onni (Glück) viittaa ainoastaan jälkimmäiseen.”

“Mielihyväperiaate yksinkertaisesti asettaa elämän tarkoituksen.”

“Se [onnellisuus] ei ole ylipäänsä toteuttamiskelpoinen, koko järjestys on sille vastahakoinen, voisi sanoa ettei ihmisen onnellisuus kuulu luomakunnan suunnitelmaan. Se mitä ankarimmassa mielessä kutsutaan onnellisuudeksi syntyy patoutuneiden tarpeiden äkillisestä tyydytyksestä ja luonnostaan mahdollinen vain tilapäisenä ilmiönä.”

“On vähemmän vaikea kokea onnellisuuden puutetta. Kärsimys (Leiden) uhkaa meitä kolmelta taholta: 1) rapistumaan ja hajomaan tuomitusta omasta ruumistamme, joka ei voi tulla toimeen ilman kivun ja ahdistuksen varoitusmekkejä; 2) Ulkomaailmasta, joka voi kääntää ylivoimaiset ja armottomat tuhovoimansa meitä vastaan ja 3) lopuksi yhteyksistämme toisiin ihmisiin.”

 

 

III. Perusteet epämukavuudella kulttuurissa – kulttuurin olemus (Gründe für das Unbehagen in der Kultur – Das Wesen der Kultur)

IV. Kaksi kulttuurin pilari Eros ja Ananke, rakkaus ja tarve (Zwei Säulen der Kultur: Eros und Ananke, Liebe und Not)

V. Seksuaalisuuden rajoittaminen ja aggression turvallisuuden hyväksi (Einschränkung der Sexualität und Agression zugunsten der Sicherheit)

VI. Kuoleman ja tuhon vietti (Der Todes- und Destruk­tionstrieb)

“Ja näin kulttuurin kehityksen merkitys ei ole enää hämärä. Se on näytettävä meille eroksen ja kuoleman, elämänvietin ja tuhovietin välinen kamppailu sellaisena kuin se tapahtuu ihmislajissa. Tuo taistelu on elämän yleensä olemuksellinen sisältö, ja niinpä voidaan kulttuurin kehitystä pähkinänkuoressa kuvata ihmislajin elämäntaisteluksi (Lebenskampf).

Ja tämän jättien kiistan haluavat lastenhoitajamme rauhoittaa taivaallisin kehtolauluin.”

VII. Yliminän ja sen ankaruuden kehitys ( Entwicklung des Über-Ichs und seiner Strenge)

VIII: Johtopäätökset (Schlussfolgerungen)